50-luvun Koskilinna oli suosittu tanssipaikka

Pääsalin seinien valaisimet ovat alkuperäisiä. Takana olevan parvekkeen keskellä oli ennen elokuvissa tehtaanjohdon istumapaikat. Johtaja Åström oli ahkera elokuvissa kävijä. Lavan etualalla näkyy teatteriesityksiä varten rakennettu kuiskaajan paikka. Vas. Juha-Pekka Marttila ja oik. Jussi Snellman.

50-luvun Koskilinna oli suosittu tanssipaikka, johon tultiin Tampereelta asti linja-autokyydein. Kyröskosken tehtaan rakennuttama Koskilinna toimi vielä 1990-luvun alussa elokuvien esityspaikkana, jossa tehtaan johdolla oli oma istumapaikkansa. Koskilinna, jota parhaillaan remontoidaan, on edelleen aktiivisessa käytössä juhla- ja monitoimitalona.

1900-luvulla Kyröskosken tehdas antoi työn ja vaikutti myös työntekijöiden vapaa-aikaan. Tehtaan rakennuttaman Koskilinnan suunnittelu- ja rakennustyöt aloitettiin ennen talvisotaa.

Selvaakinmäessä sijaitseva seurahuone oli ränsistynyt, joten tehdas rakennutti uuden kokoontumispaikan. Koskilinnan avajaiset pidettiin syksyllä 1940 sodan viivästyttämänä. Vihkiäisissä pidettiin juhlapuheita ja esitettiin elokuva, avajaisissa pääsalin etupenkissä istunut Jussi Snellman muistelee. Snellman työskenteli tehtaalla vuodesta 1947 80-luvun alkuun.

Tehtaan pääomistajan, vuorineuvos Sumeliuksen vävy Arne Thulé, suunnitteli Koskilinnan vuonna 1936 valmistuneen urheilukentän viereen. Jussi Snellman seurasi lapsena Koskilinnan rakentamista. Rakennusvaiheeseen liittyy tarina Mylly-Kallen urotyöstä.

Perustusten teon yhteydessä Koskilinnaan tuotiin soraa tehtaan santakuopalta Järvenkylästä. Tehtaan autolla sannan tuonti kesti neljä tuntia. Rakennuksella työskennellyt Mylly-Kalle tuskastui hitaaseen menoon ja löi vetoa, että hän tuo soran nopeammin rautapyöräisillä kottikärryillä. Mylly-Kalle voitti vedon ja tehtaan johto palkitsi hänet urotyöstä yhden kuukauden ylimääräisellä palkalla.

 

Koskilinna oli suosittu vapaa-ajanviettopaikka

Koskilinnan valmistuminen oli Snellmanin mukaan suurenmoinen asia. 1950-luvulla Koskilinna oli suosittu tanssi- ja iltamienpitopaikka. Tamperelaisetkin tulivat viihtymään Koskilinnaan linja-autokyydein.

Kun järjestettiin ohjelmalliset iltamat, sai tanssia ilman veronmaksua. Veroa kierrettiin myös niin, että myytiin samoja lippuja moneen kertaan, Snellman muistelee hymyillen.

Myös Snellman säesti tansseja Koskilinnassa Tanssiorkesteri Bolerossa. Soittoharrastus sai alkunsa Jussin ollessa 10-vuotias.

"Harjoittelimme Koskilinnassa VPK:n torvilla ja halusimme heti esiintymään. Emme silloin tienneet, että torvia on eri viritteisiä, joten soitimme samasta nuotista. Ilkka Koskinen valitsi vaativan torven ja sai siitä hirveän äänen. Ratkaisimme ongelman siten, että tungimme torven täyteen paperia ja esitimme kappaleen selkä yleisöön päin", Snellman nauraa.

Koskilinna toimi monitoimitalona ja ”nuorten toisena kotina”. Yläkerrassa voimisteltiin ja kellarissa nyrkkeiltiin sekä nostettiin painoja. Painonnosto tosin kiellettiin myöhemmin, koska rajujen painojen tiputusten pelättiin vaikuttavan talon perustuksiin. Talossa harrastettiin monipuolisesti. Tehdas hoiti kulut ja harrastaminen oli ilmaista.

Alakerrassa toimi suosittu anniskeluravintola.

"Ravintolan emäntä Mandi oli hyvä ihminen. Hän saattoi joskus ottaa meidät pojat syliinsä ja puristaa niin, että pää painui ison ihmisen rintojen väliin. Hän hallitsi auktoriteetilla, mutta myös äidillisesti."

Jussi Snellmanin mukaan Koskilinnan suosio laski liiallisen holhouksen takia.

"Tanssien lomassa sai käydä välillä autoja lämmittämässä ja hevosia katsomassa. Monilla oli mukana oma viinapullo, joka löytyi läheisen kuusiaidan sisästä. Johtaja Åströmin rouva vaatii miestään puuttumaan asiaan. Johtaja antoi määräyksen lisätä järjestysmiehiä muutamasta miehestä kahteentoista, eikä ihmisiä päästetty enää kesken illan käymään pihalla. Väki lakkasi käymästä liian kovien määräysten takia ja talon suosio laski."

Koskilinna toimi vielä 1990-luvun alkuun elokuvien esityspaikkana.

"Tehtaan johdolla oli elokuvissa, parvekkeen keskellä, oma istumapaikka."

 

Koskilinnaa remontoidaan vanhaa kunnioittaen

Jussi Snellman palaa muistoihinsa ja astelee Koskilinnaan yhdessä Hämeenkyrön Näytelmäseuran puheenjohtaja Juha-Pekka Marttilan kanssa. Toisen kerroksen yläaula on Jussin mielestä päärakennuksen kaunein paikka.

"Iso pienoismalli tuli aulan nurkkaukseen vasta myöhemmin. Tila toimi alun perin oleskelutilana. Sodassa kaatuneiden muistotaulut ovat jääneet osin pienoismallin varjoon. Muistan, kuinka tehtaan verstaalla hiljaiset miehet viilasivat ja hioivat käsin ruusukkeita marmoritaulujen kulmiin."

Tehtaan puusepät, muun muassa Jokisalo-niminen, teki pienoismallin.

"Olisi hyvä, jos tilan saisi alkuperäiseen käyttöön, ja pienoismallin siirrettyä jonnekin muualle", Jussi toteaa.

Suuri osa lampuista on alkuperäisiä. Pääsalin lamput on tehty käsin tehtaan verstaalla. Pylvässalissa oli sen sijaan ennen katosta roikkuvat yksinkertaiset pallovalaisimet.

Juha-Pekka Marttila on onnellinen, ettei kaikkea vanhaa tavaraa ole hävitetty.

Ullakolta löytyy kaikenlaista rekvisiittaa, kuten vanhoja diaprojektoreita ja nauhureita.

Koskilinnan käyttöaste on noussut viimeisen vuoden aikana. Päätalo on osittain vuokralla Hämeenkyrön Näytelmäseuralla ja F. E. Sillanpään Seuralla. Talo toimii juhla- ja harrastuspaikkana. Omistajataho Hämeenkyrön kunta on saanut rahoituspuollon Leader-ryhmä Joutsenten Reitiltä talon kunnostukseen.

Remontointia on aloitettu. Sisustussuunnitelmaa on tehty Jaakko Niemisen arkkitehtuuritoimiston johtaja Ursula Dyen johdolla.

- Alustava värisuunnitelma on valmis. Puukalusteista on löytynyt alkuperäistä väriä, mutta esimerkiksi seinien ensimmäinen väri ei ole tiedossa. Koskilinnaa koitetaan remontoida mahdollisuuksien mukaan perinteitä säilyttäen ja vanhaa kunnioittaen, Dye tiivistää.

Vilja Pylsy haastatteli Jussi Snellmannia Ylöjärven Yrityspalveluiden hallinnoimaan tarinahankkeeseen. Leader-ryhmä Kantri ry:n rahoittamassa hankkeessa kerättiin Hämeenkyrön ja Ylöjärven tarinoita Vihreä Sydän matkailuyrittäjien tarpeisiin.

 

Teksti ja kuvat: Vilja Pylsy

Juha-Pekka Marttila näyttää mitä kautta lavan kuiskaajan paikalle pääsee.
Kukaan meidän seurasta ei ole halunnut kuiskaajan koppia käyttää, enkä ihmettele miksi, Marttila kertoo kuvan etualalla olevalle Jussi Snellmanille hymynkaarre huulilla.
Vaikka pääsalin elokuvannäyttöluukut on suljettu, Koskilinnasta löytyy vielä toimiva kone vanhanaikaisia elokuvaesityksiä varten. Snellman muistelee, että lapset seurasivat elokuvia ennen myös yläparven luukuista.