Henkilöt

 

Viktor Vilhelm Raipala ja Jalmari Raipala

"Ensimmäisen autonomian aikana talonpoikaissäätyyn valittu kyröläinen oli Viktor Vilhelm Raipala (1834-1905), joka edusti Ikaalisten tuomiokuntaa valtiopäivillä 1877-78 ja toimi jäsenenä säädyn yksityisessä valitusvaliokunnassa. Toinen oli kirkkoherra Forsmanin poika, "Laitilan maisteri" Juho Rudolf Forsman (1841-1903), joka edusti talonpoikaissäädyssä Ikaalisten tuomiokuntaa kaikilla 1885-1900 pidetyillä valtiopäivillä ja kuului useisiin eri valiokuntiin. Valtiopäivillä hän pyrki edistämään mm. juovutusjuomalakien tiukentamista, rautatien rakentamista Seinäjoelta Karkun asemalle sekä kruununmaalla asuvan väestön aseman parantamista, josta jo Raipala oli tehnyt aloitteen."

Kuvat Hämeenkyrön kirkkoherran pojasta tuli professori, senaattori ja suomalaisen puolueen johtohenkilö Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen, jonka viitoittamalla tiellä myös kyröläiset antoivat panoksensa maamme muutoksen hyväksi 1800-luvulla."

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

"Raipalan suuruuden perusti talonpoikaissäädyn valtiopäivämies Vihtori Wilhelmi Raipala (1893-1905), keksijä, joka otti hanakasti käyttöön uusia maanviljelyksen menetelmiä sekä perusti oman sähkölaitoksen ennen Hieru-yhtiötä. Hänen poikansa talousneuvos Jalmari Raipala (1879-1961) jatkoi kunniakkaasti isän perintöä: manttaalin ohessa hän oli pitäjän henkinen johtaja vuosisadan alkupuolella. Raipalan Jalmarissa oli sekä kansanomaisuutta  että talonpoikaista boheemiluonnetta."

Panu Rajala. Sillanpään Hämeenkyrö. Kulttuurikuvia kesämatkailijalle.

Väino Nyström

 

"Hämeenkyröstä valittiin 1909 eduskuntaan nimismies Väinö Nyström suomalaisen puolueen ja 1913 Pakkasen kartanon torppari Frans Myllysilta sosiaalidemokraattisen puolueen listoilta. Kummankin valtiopäivätyöskentely jäi lyhytaikaiseksi, sillä 1.6.1909 istuntokautensa aloittanut eduskunta hajotettiin jo saman vuoden lopulla, eikä elokuussa 1913 valittua eduskuntaa kutsuttu enää koolle maailmansodan puhjettua vuotta myöhemmin."

 

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

​Matti Yrjölä

 

"Maailman luokan urheilija kehittyi Matti Yrjölästä, joka 1958 saavutti kuulantyönnössä ensimmäisen Suomen ennätyksensä ja osallistui Euroopan mestaruuskisoihin 1966, 1969 ja 1971.  Yrjölän urheilu-ura käynnistyi omalta pihalta. Matti Yrjölän aloitteesta käynnistettiin 1973 Kyröskoskella perinteeksi muodostuneet Kuulakarnevaalit."

 

Hämeenkyrön historia III vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

Matti Yrjölä on jäänyt eläkkeelle liikunnanopettajan virastaan Hämeenkyrön yhteiskoulusta ja lukiosta. Hän toimii Arttu Kankaan kuulantyöntövalmentajana.

Yrjölä voitti urheilu-urallaan kuusi mestaruutta Kalevan kisoista ja paransi ulkoratojen Suomen ennätystä 16 kertaa vuosina 1958–1973.

Matti Yrjölän isä Paavo Yrjölä oli olympiavoittaja kymmenottelussa.

 

 

Yrjö Koskinen

 

C. L. Engelin piirtämä uusklassinen pappila, jonka rovasti Forsman laitatti virkakaudellaan 1800-luvun puolivälissä. Sen yläkerran ikkunalautaan rovastin intomielinen poika kaiversi kehittämänsä uuden nimen: Yrjö Koskinen. Siellä hän vaivatta taivutti suomen kielen esikoisteokseensa Hämeenkyrön pitäjästä 1851.

....

Yrjö Koskinen, alkuaan Georg Zacharias Forsman, aateloituna Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen (1830-1903) perusti sittemmin suomalaisen historiantutkimuksen, ehkä nationalistisessa ja tarkoitushakuisessa hengessä, hänestä tuli professori ja senaattori, suomalaisen puolueen voimahahmo, lopulta vanhasuomalaisen myöntyväisyyssuunnan näkyvä edustaja sortovuosina, jolloin nuorsuomalaiset aktivistit säälimättä hyökkäsivät häntä vastaan. Kuollessaan Yrjö-Koskinen oli paroni ja kenties maan kiistellyin poliitikko."

 

Panu Rajala. Sillanpään Hämeenkyrö. Kulttuurikuvia kesämatkailijalle.

 

 

Herman Adolf Printz

 

Herman Adolf Printz (14.9.1849-13.10.1923) teki monipuolisen elämäntyön Hämeenkyrössä. Hän toimi aktiivisesti sivistyksellisten ja sosiaalisten asioiden parissa. Printz toimi mm. Kyröskosken paperitehtaan mestarina. Hän hoiti mm. tehtaan työväen sairas- ja hautausapukassaa, lainakirjastoa. Printz tuli kautta maan tunnetuksi kasvitieteellisestä harrastuksestaan.

"Yhtenä hänen saavutuksenaan mainitaan Kyröskosken kasvinviljelyn ja puutarhanhoidon edistäminen. Tehtaan ensimmäisen oman puutarhan hän suunnitteli yhdessä tehdasyhtiön kolmannen osakkaan August Nybergin puolison Aina Nybergin (o.s. Richter) kanssa. Puutarha sijaitsi tehtaalta ylös harjullLe vievässä ahteessa kunnes se siirrettiin Naistenniitylle 1924. Nykyään paikalla on tehtaan parkkitilaa. Rouva Nyberg ja Printz näyttävät olleen hengenheimolaisia sivistys- ja luonnonharrastuksissaan. Ainakin rouva lienee vielä pannut suurta painoa esteettiselle näkemykselle. Ensimmäisen kerran tehtaan historiassa kirjanpidossa oli menoerä kukista, kertoo tehtaan historiikki. Rouva Nybergin kuoleman jälkeen puutarhan ylläpito jäi pitkälti Printzin vastuulle aina 1889 asti, jolloin yhtiöön saatiin päätoiminen puutarhuri. Kyröskosken omenapuiden kasvatus on myös tältä ajalta lähtöisin. Harjulla sijainneille työläisten pihatilkuille istutettiin Printzin hankkimia taimia. Maatalousyhdistyksen pyynnöstä hän julkaisi 1896 oppaan "Kasvi- ja puutarhanhoidosta tehnyt eräs kasvitarhan ystävä". Kyröskosken itäisen rannan mailla ja kallioilla on kasvanut viime aikoihin asti Printzin sinne istuttamia erikoisia kasveja.

....

Printz oli koko elämänsä taloudellisten asian harrastaja, ja hänen mielilausekkeensa oli useasti mainittu: "On tehtävä tuottavaa työtä."

Printz jäi eläkkelle tehtaalta 1905. Syitä saattoi olla useita. Tehtaan historiikki antaa ymmärtää tehokkuuden vaatimusten kulkeneen hänen ohitseen. Hänestä kerrotaan hauskaa tarinaa, jonka mukaan Englantiin lähteneessä paperissa olisi ollut pilkkuja, joista ostaja oli valittanut. Printz viimeisimpiä tutkimustuloksia seuraavana luonnonystävänä oli vastannut rauhallisesti: "Onhan auringossakin pilkkuja." Toisaalta Printz on sanonut eläköitymisensä syyksi erityisesti pitkäaikaisen rankan yötyön.

....

Printzin loppuelämän kiinnekohta sijaitsi Laitilassa Kallioisten ahtaan itärannalla.... Paikan nimi oli Kukkasmaa. Siellä Printz pääsi vihdoinkin harjoittamaan rakkainta harrastustaan täysin omaehtoisesti. Hän istutti runsaasti omenapuita ja marjapensaita puutarhaksi. Hän perusti myös puiston, mihin istutettiin mitä monipuolisin valikoima harvinaisia kasvilajeja maailman eri puolilta. Printz piti istutuksistaan tarkkaa karttaa, jossa oli merkittyinä ainakin 400 kasvin sijaintipaikat.

Printzin väsymätön uurastus puiston lajiston kokoamiseksi johti siihen, että siitä tuli maan johtavien luonnontutkijoiden säännöllinen vierailupaikka. Hän oli itsekin jo 1870-luvulta asti huomattu kasvitutkija. Tämä harrastus oli myös yleisemmin. Printz nimittäin keräsi ja lahjoitti laajat kasvikokoelmat Ikaalisten, Forssan ja Tyrvään yhteiskouluille sekä harvinaisia lajeja Helsingin ylioipiston kokoelmiin. Itsellä hänellä oli mahtava 4000 lajin kokoelma.

Printz saavutti Kukkasmaan isäntänä patriarkaalisen aseman osittain ulkonäkönsä vuoksi. Jo nuorena kasvatettu pitkä parta teki hänet suorastaan tolstoilaiseksi profeetaksi. Toinen pitähän pitkäparta F. E. Sillanpää vieraili Kukkasmaassa jo ensimmäisen romaaninsa syntyaikoina 1910-luvulla ja myöhemminkin ainakin 1947. Jälkimmäisellä kerralla hän vieraskirjassa muisti paikan perustajaa, "jonka kätten ja aatosten jäljet täällä vieläkin tuntuvat"


Jouko Hannu. Herman Adolf Printzin vireä elämä. Arjen aherrusta ja yhteisön juhlaa. Ensimmäinen Kyröskoski-kirja. Kyröskosken Perinneyhdistys ry. 2008.