Kulttuuri ja sivistys

F. E. Sillanpään syntymäkoti Myllykolussa, Kierikkalan kylässä. Samassa miljöössä toimii Myllykolun Kesäteatteri. Kuva Vilja Pylsy.

Hämeenkyrö on julistautunut kulttuurikunnaksi. Kolmannella sektorilla on Hämeenkyrössä suuri vaikutus kulttuurikunta-imagoon. Muun muassa kesäteatteritoiminta on aktiivista paikkakunnan kokoon nähden. Kolme eri yhdistystä ja yksi osakeyhtiö tuottaa näytelmiä reilun 10 000 asukkaan kunnassa. Esityspaikkoina toimii Myllykolun Kesäteatteri, Heiska ja Koskilinna.

"Yrjö Koskisen vuonna 1850 perustama pitäjänkirjasto toimi alun perin papiston valvonnassa, mutta siirtyi 1860-luvulta lähtien vähitellen kunnan vastuulle. Kuntakokous puuttui kirjaston hoitoon tarkastamalla 1867 sen tilit ja asettamalla 1869 etupäässä pitäjän herrasväestä koostuvat toimikunnan, jonka aloitteesta nähtävästi pidettiin vielä samana ja seuraavana vuonna laulajaiset kirjaston hyväksi. Vuonna 1869 kirjastossa oli 483 nidettä, joista n. 28 % oli sisällöltään hengellisiä, 16 % historiallisia, 18 % kaunokirjallista, 3 % luonnontieteellisiä ja loput 35 % sekalaisiksi luokiteltavia. Vuoteen 1874 mennessä niteiden luku kohosi 800:aan, ja niiden rahallinen arvo, 870 mk, oli maalaiskirjastolle huomattavan korkea. Kirkkoherra Forsmanin kuoltua vuonna 1875 siirrettiin kirjat kirkon arkistosta uudelle kansakoululle, ja kirjasto annettiin opettajan hoidettavaksi. Vuonna 1879 kuntakokous myönsi kirjastolle viinaverorahoista 30 markan avustuksen, mutta muuten sen toiminta oli kokonaan yksityisten lahjoitusten varassa."

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Kyröskoski ja taiteilijat

 

"Kokemäenjoen juoksulla mahtavana kuohuva Kyröskoski on ollut maankuulu nähtävyys jo vuosisatojen ajan, onhan se aina sijainnut tärkeän liikennereitin läheisyydessä. Yli 21 metrin korkuinen koski on myös tarjonnut vesivoimaa ihmisen hyödynnettäväksi. Ensimmäiset myllyt rakennettiin kosken partaalle jo 1400-luvulla, ja myöhemmin vesivoima sai edellytykset teollisen toiminnan käynnistämiselle. 

Kyröskosken näkymät ovat kiehtoneet myös lukuisia taiteilijoita.

 

Risto Kari, Matti Ruotsalainen. Kyröskoski. 1988.


Varhaisimmat säilyneet Kyröskoskea esittävät maisemakuvat ovat ruotsalaisen eversti A. F. Skjöldebrandin maalaamat kaksi akvarellia, jotka kuuluvat Tukholman Kansallismuseon kokoelmiin. Ne ovat osa siitä kuvamateriaalista, minkä Skjöldebrand laati keväällä ja kesällä 1799 matkatessaan Suomen halki Nordkapiin. Akvarellien mukaan laadittiin sarja etsauksia Skjöldebrandin matkastaan kirjoittamaa kuvausta varten. Tämä teos, Voyage pittoresque au Cap Nord, ilmestyi neljänä kuvitettuna vihkona Tukholmassa vuosina 1801-1802.

Skjöldebrandin italialainen matkakumppani, Giuseppe Acerbi, kirjoitti hänkin matkasta kuvauksen nimeltä Travels throught Sweden, Finland and Lapland to the North Cape in the year 1798 and 1799, joka ilmestyi Lontoossa vuonna 1802. Acerbi oli kopioinut eräitä Skjöldebrandin lunnoksia ja teetätti niistä taidemaalari Louis Belangerin avulla sarjan etsauksia omissa nimissään. Osa näistä kuvista löysi vielä tiensä Belangerin ja ranskalaisen kreivi Etienne Borgevin Vialart de Saint-Morysin Lontoossa vuonna 1802 julkaisemaan teokseen Voyage pittoresque de Skandinavie.

Kyröskosken kuvaaja oli myös Carl von Kugelgen, keisari Aleksanteri I:n kabinettimaalari. Keisarin toimeksiannosta hän tutustui vuoden 1818 Etelä-Suomen nähtävyyksiin ja laati niistä 55 seepialaveerausta käsittävän kuvasarjan. Tämän materiaalin pohjalta julkaistiin Pietarissa vuosina 1823-24 yhteensä 15 kuvaa käsittävä keisarinna Elisabethille omistettu litografiakokoelma, Vues pittoresques de la Finlande. Seepialaveerauksista tehtiin myös posliinilautasia.

Ensimmäinen suomalaisin voimin tehty maatamme esittelevä kuvateos oli Zachris Topeliuksen vuosina 1845-52 julkaisema Finland framstöldt i teckningar. Teoksessa oli Magnus von Wrightin laatima lopullinen Kyröskoskea esittävä luonnos. 

Johan Knutsonin myöhäisin Kyröskoskea esittävä maalaus on sikäli mielenkiintoinen, että sen oikeassa reunassa on nähtävissä osa vuonna 1860 rakennetusta puuvillakutomosta. Tämä kutomo, jonka viisi perustajaa olivat kaikki Finlaysonin entisiä työnjohtajia, oli alkuna koskimiljöön teollistumiselle.

Werner Holmberg oli ensimmäinen kansainvälistä huomiota herättänyt suomalainen maisemamaalari, ja hänen vuonna 1854 maalaamansa Kyröskoski oli hänen uransa ensimmäinen mestariteos. Taiteilijan vapaudella Holmberg vähensi teoksessaan myllyjen lukumäärää ja lisäsi etualalle sangen keskieurooppalaiselta näyttävän sahamyllyn. Holmberg teki myös suurikokoisen Kyröskoskea esittävän teoksen. Öljymaalaus ei kuitenkaan koskaan valmistunut, sillä Holmberg kuoli vuonna 1860 vain 30 vuoden ikäisenä.

Ikaalisissa syntynyt Felix Frang laati vuonna 1889 kaksi maalausta kosken maisemista. Ensimmäinen paperitehdas oli tuhoutunut tulipalossa jo vuonna 1880, ja tuli koitui teoksessa näkyvän toisen tehtaan kohtaloksi 1889. Alttaritaulumaalarina tunnettu Frang teki Kyröskoskesta kaksi lähes identtistä maalausta 1892 ja 1894, joissa hyvin tarkkoja yksityiskohtia.

Muita taiteilijoita, jotka ovat tehneet taidetta Kyröskoskesta 1800-luvulla:

- Barthélemy Lauvergne

- Johan Knutsson

- Pehr Adolf Kruskopf

 

Risto Kari, Matti Ruotsalainen. Kyröskoski. 1988.

 

Hämeenkyrön Sanomien päätoimittaja U. W.Walakorpi kirjoitti lehdessä 1928, ettei Kyröskoski ole enää maaseutua, vaan "jo pienoinen kaupunki", jonka satamassa tuntui "tehdaskaupungin tuoksu" ja joka tulevaisuudessa varmasti kantaisi kaupungin nimeä.

 

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Mannerheimin lastensuojeluliitto Hämeenkyröön

 

"Mannerheimin Lastensuojeluliitto lähestyi vuonna 1922 kirjailija F. E. Sillanpäätä, joka kirjoittikin kahdesti Hämeenkyrön Sanomiin lastensuojeluyhdistyksen perustamisesta paikkakunnalle. Yhdistyksen tarpeellisuutta Sillanpää, jonka kaikki omat sisarukset olivat kuolleet pieninä, perusteli mm. maamme runsaalla pikkulasten kuolleisuudella kuvaillen, miten vuosittain kuolleiden alle 1-vuotiaiden ruumisarkuista saataisiin hevosrattaille nostettuina Tampereelta Ikaalisiin ulottuva jono. Sillanpään ajatukset saivat vastakaikua ensiksi Kyröskoskella, jossa lastensuojeluliiton paikallisosasto perustettiin Seurahuoneella 21.3.1923 pidetyssä kokouksessa. Osaston puheenjohtajana toimi vuonna 1946 tapahtuneeseen kuolemaansa asti isännöitsijä Rafael Fraser. Seuraavana vuonna perustettiin kirkonkylään Hämeenkyrön paikallisosasto. Sen ensimmäiseen johtokuntaan valittiin kunnanlääkäri Juho Varpula, pastori Erkki E. Hankala ja nimismiehen rouva Leni Tainio sekä sihteeriksi F. E. Sillanpää, joka määräsi teoksensa "Omistani ja omilleni" tekijänpalkkiot uuden yhdistyksen käyttöön."

 

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

 

Näytelmäseuratoiminnan alku

 

Hämeenkyrö on kulttuurikunta. Hämeenkyrö on tunnettu kulttuurin saralla mm. näytelmätoiminnasta. Näytelmätoimintaa on Myllykolun Kesäteatterissa, Kansankulttuurikeskus Heiskalla ja Koskilinnassa. Näytelmiä tuottavat ja toteuttavat Hämeenkyrössä F. E. Sillanpään Seura ry, Hämeenkyrön Näytelmäseura ry, Maaseudun Taiteellinen Teatteri ry ja Drama Queen Oy (2016).

"Hämeenkyrön vanhimpiin kulttuuriyhdistyksiin kuuluva Hämeenkyrön Nuorisoseura sai 1921 kaksi uutta nuorisoseuraa: Kyröskosken Nuorisoseura ja Hämeenkyrön Eteläinen Nuorisoseura, jonka toiminta keskittyi Heinijärven, Vanajan ja Jumesniemen kyliin. "Vanhan" Nuorisoseuran ja Eteläisen Nuorisoseuran toiminnassa painottuivat isänmaallisuus, kotiseutuhenkisyys, kaunokirjallisuuden harrastus ja teatteritoiminta... Eteläisen Nuorisoseuran Näytelmäesitykset alkoivat 1920-luvulla ja tapahtuivat milloin Simunan riihen edessä, milloin Kierikkalan Ollilan tai jonkun muun talon pirtissä ja 1932 valmistuneella Honkalan suojeluskuntatalolla.

Kyröskosken Työväenyhdistyksen toiminnan elpyessä alkoi 1920-luvun alkupuolella myös sen näytelmäseuran toiminta, joka kuitenkin sammui viimeistään 1930-luvun lamaan ja jäsenkatoon. Sen uutta aloittamista suunniteltiin ja 1932 mutta vasta 1937 perustettiin Kyröskosken Työväennäyttämö, joka esitti Kyröskosken työväentalolla kokoillan näytelmiä että lyhyitä kuvaelmia erilaisissa juhlissa ja jota Osuusliike Oma tuki taloudellisesti....Sotavuodet kuitenkin vaikeuttivat työväennäyttämän toimintaa ja ratkaisevan iskun se sai, kun Kyröskosken työväentalo paloi maan tasalle 13.5.1942.

Kyröskosken Työväennäyttämön kanssa yhtä aikaa toimi muutaman vuoden ajan VPK:n näyttämötoiminnasta alkunsa saanut Kyröskosken Näyttämö. 1941 perustettu Kyröskosken sivistysrientojen kannatusyhdistys ry, jonka puheenjohtajana toimi tehdasyhtiön metsänhoitaja Helmer Timgren, otti ensimmäiseksi tehtäväkseen paikkakunnan näyttämö- ja muiden harrastusten ylläpitämisen....Kyröskosken Näyttämö kuten muutkin tehdasyhtiön suojeluksessa tapahtuneet kulttuuritoiminot sai hyvät tilat yhtiön uudesta kokoustalosta, syksyllä 1940 valmistuneesta Koskilinnasta, mutta jatkosodan syttyminen kesäkuussa 1941 katkaisi taas teatteritoiminnan, joka kuitenkin saatiin käyntiin jo 1943 Tampereen teatterin näyttelijän Kalle Kirjavaisen toimiessa ohjaajana."

 

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Kyröläiset häät

 

"Edesmennen Hämeenkyrön nimismiehen Väinö Nyströmin veli I. K. Inha julkaisi jo maaliskuussa 1919 Kyrön Sanomissa kirjoituksen kotiseutumuseon tarpeellisuudesta ja ehdotti, että nuorisoseuraväki ryhtyisi hankkimaan siihen esineistöä vaikkapa keräämällä vapaussodan patruunoita.

1922 vuoden viimeisenä päivänä perustettiin Hämeenkyrön Museo- ja kotiseutuyhdistys, jonka johtohenkilöihin kuuluivat Eero Alpi, Jalmari Helo, T. V. Mattila, U. W. Walakorpi ja Gunnar Laitinen. Jo seuraavana vuonna esiteltiin yleisölle paikallisin voimin suunniteltu hämeenkyröläisen naisen kansallispuku.... Ensimmäinen suuri ponnistus, jonka nuori museo- ja kotiseutuyhdistys toteutti oli kotiseutujuhlat 29.7.1934. Samassa yhteydessä pidettiin myös Laitilassa vietetyt Kyröläiset häät, jotka olivat maassamme laatuaan ensimmäise kruunuhäät. Osa yleisöstä oli pukeutunut perinneasuihin, osa tuli muuten vain juhlallisina paikalle. "Vuosikymmeniä myöhemmin monet vielä muistelevat näitä häitä todellisina mahtihäinä, senaikaisten kyröläisten kunniatekona edellisille sukupolville", on juhlien ohjaaja Antti Raipala todennut....Hääparin muodostivat Veikko Mäkinen ja Meeri Hakala, ja kotiseutuhenkisen juhlapuheen piti F. E. Sillanpää."

 

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.


Kyröskosken Ponnen synty ja Paavo Yrjölän olympiamitali

 

"Hämeenkyrön vanhimman urheiluseuran Kyröskosken Ponnen toiminta käynnistyi sisällissodan jälkeen hitaasti; kun heinäkuussa 1922 kutsuttiin Ponnen toimesta pitäjän urheiluväkeä Kyröskosken kentälle suunnittelemaan toiminnan elvyttämistä, ei asiasta kiinnostuneita ilmaantunut. Vauhtiin päästiin vähitellen insinööri Björkellin johdolla ja tehdasyhtiön tuella, johon kuuluivat mm. suoranaiset raha-avustukset välinehankintoihin ja kilpailumatkoihin ja tanssipaviljongin rakentaminen urheilukentän viereen 1929. Tehtaan laajennustöihin valmistuttua ja talouslaman mentyä ohi yhtiö rakennettu 1936 Korkomäen pellolle uuden, ajanmukaisen urheilukentän Ponnen puheenjohtajana 1930-luvulla toimineen metsänhoitaja Timgrenin johdolla.... Sekä vanhalla että uudella urheilukentällä harjoittelivat muutkin kuin kyröskoskelaiset, mm. tunnetut kymmenottelijaveljekset Paavo ja Iivari Yrjölä Timinkylästä. Kyröläisen urheilun tähtihetkiä elettiin kesällä 1928, kun Tampereen Pyrinnön urheiluseuraan kuulunut Paavo Yrjölä, joka jo kolmesti oli voittanut kymmenottelun Suomen mestaruuden, voitti Amsterdamin olympialaisissa kultamitalin. Olympiajoukkueelle pidettiin tulojuhlat ensin Helsingissä ja sitten Tampereella, ja presidentti Lauri Kristian Relander myönsi Paavo Yrjölälle ja 10 000 metrin juoksun voittaneelle Ville Ritolalle Suomen Valkoiden Ruusun ristit tunnustuksena urotöistä isänmaan kunniaksi. Tampereelta toi Kyröskosken tehdasyhtiön auto Paavo Yrjölän Hämeenkyröön, missä pitäjäläiset kukittivat häntä pitkin matkaa Pinsiönkankaalta lähtien. ja tulojuhla olympiasankarin ja hänen vanhempiensa kunniaksi pidettiin kirkonkylässä nuorisoseuran talolla.

...

Pertti Virtaranta on kirjannut ylös F. E. Sillanpään kuvausta tapahtumasta, jossa Paavo Yrjölä oli matkalla nuorisoseurantalo Kyrölään kunnan silmäätekevien seurassa paluujuhlallisuuksissa 1928. "Kaikki oli ja, totta kaij ja Paavo oli semmonev vaatimaton...muhoilevainen tyyppi noin....luanteensap pohjalta, joka nyk kyllä osas paneutuas siihen..."

 

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Kotiseutumuseon synty

 

"Perinteinen kotiseututyö lepäsi vielä 1950-luvun alussa nuorisoseurojen harteilla, sillä Hämeenkyrön Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen toiminta elpyi sodan jälkeen vasta 1954. Antti Raipalan jälkeen Tuomo Linnainmaan johdolla vuosina 1959-89 toiminut yhdistys vuokrasi 1959 seurakunnalta kirkon vieressä olevan tiilisen kruunumakasiinin, johon järjestettiin Hämeenkyrön maatalousnäyttelyn ajaksi näyttely hämeenkyröläisten vanhoista esineistä. Makasiinin vuokraoikeus siirtyi 1964 kunnalle, jonka perustama ja Matti Tuomiston johdolla 1964-68 toiminut museo- ja kotiseutulautakunta kunnostutti sen kotiseutumuseoksi ja keräsi sinne 1700 esineen kokoelman. Museo kahviloinen avattiin yleisölle 1969. Tällöin se siirtyi vuoteen 1974 asti toimineen matkailu- ja museolautakunnan hoitoon; vuonna 1975 kotiseutumuseosta huolehtiminen uskottiin vastaperustetulle kulttuurilautakunnalle."

 

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Myllykolusta museo

 

"Kotiseutu- ja museoyhdistys (nyk. Hämeenkyrö-Seura ry) kiinnostui 1950-luvulla asumattomana rappeutuvan Kierikkalan Myllykolun, F. E. Sillanpään syntymäkodin ostamisesta ja kunnostamisesta. Kirjailijan 70-vuotispäivien kunniaksi järjestettiin 1958 kansalaiskeräys, jonka tuotolla ja kunnan tuella yhdistys osti samana vuonna Myllykolun kiinteistön. Kunnan myöntämän määrärahan turvin tontilla ollut asuinrakennus kunnostettiin 1962 ja avattiin yleisölle kesäkuussa 1963. Ulkorakennuksia saatiin lahjoituksina, ja parhaina kesinä Myllykoluun tutustui Eeva Nummisen opastuksella n. 2 000 kävijää."


Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Myllykolun kesäteatteritoiminnan käynnistyminen

 

"Uuden käyttötarkoituksen Myllykolu sai, kun siellä 1972 käynnistyi kesäteatteritoiminta Hämeenkyrön kansalaisopiston oppilaskunnan rehtori Kauno Perkiömäen ja kirjallisuustieteen opiskelijan Panu Rajalan yhteistyönä. Esitettäväksi valittiin Rajalan F. E. Sillanpään lapsuudesta kirjoittama ja Klaara Näre-Keskisen ohjaama näytelmä "Myllykolun Eemeli", jossa esiintyi mm. useita Eteläisen Nuorisoseuran harrastajanäyttelijöitä. Satojen innostuineiden vapaaehtoisten työpanoksen vaatineesta näytelmästä tuli menestys, ja pääasiassa Sillanpäähän tai hänen tuotantoonsa liittyneiden ja Panu Rajalan kirjoittamien näytelmien esittämistä jatkettiin useimpina kesinä seuraavien vuosikymmenien ajan. Teatteritoiminta hankki Hämeenkyrölle valtakunnallistakin kuuluisuutta, sillä sen yhteydessä 1973 järjestetty juhannusjuhla Laitilansalmen rannassa televisioitiin suorana lähetyksenä. ja 1976 Myllykolun kesänäyttämö osallistui Tampereen Teatterikesään esittämällä Rajalan kirjoittaman Sillanpää-näytelmän "Töllinmäen tohtori". Teatteritoimintaa varten perustettiin 1982 Panu Rajalan johtama Hämeenkyrön Näytelmäseura. Hämeenkyrön Museo- ja Kotiseutuyhdistys, joka 1979 muutti nimensä Hämeenkyrö-Seuraksi, myi 1983 Myllykolun kunnalle ja jatkoi toimintaansa järjestämällä kotiseuturetkiä ja -juhlia sekä julkaisemalla jo vuodesta 1975 lähtien kotiseutulehti Kyrön Joulua."

 

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

F. E. Sillanpään Seuran synty

 

"Hämeenkyrön Sanomissa julkaistiin 11.9.1975 mielipidekirjoitus, joka oli otsikoitu haastavaan sävyyn:Miksi emme perustaisi Sillanpää-Seuraa? Mielipiteen allekirjoittivat Matti Huusari, Jorma Mikkonen, Pertti Nykänen, Pirkko Ojala, Kauno Perkiömäki ja Panu Rajala.

Seuran tarvetta perustellaan kirjoituksessa monisanaisesti: Suomen ainoa Nobelilla palkittu kirjailija oli vailla nimikkoseuraa. Allekirjoittaneiden mielestä ilmassa oli myös merkkejä Sillanpään tuotannon uudesta noususta ja uudelleentulkinnasta.

Ajatus seuran perustamisesta oli mielipiteen allekirjoittaneiden piirissä lausuttu ääneen talvella 1975. Muistitiedon mukaan ajatuksen heitti ilmoille Matti Huusari. Asiaan palattiin uudelleen kesällä Sillanpään nuoruusiän vaiheista kertovan näytelmän Töllinmäen tohtori suosion innoittamana. Viimeistään näytelmän menestyksen myötä seuran perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Sillanpää-into oli noussut Hämeenkyrössä.

Seuran kotipaikaksi tuli Hämeenkyrö, vaikka Sillanpää vietti aikuisiällään vuosia myös Tampereella ja Helsingissä. Seuran toiminta keskittyikin lähinnä näille kolmelle paikkakunnalle. Hämeenkyrö oli kuitenkin etusijalla, olihan se kirjailijan syntymäpaikka ja merkitsi paljon sekä kirjailijalle että hänen tuotannolleen.

Perustamiskokous

F. E. Sillanpään Seuran perustamiskokous pidettiin Hämeenkyrön museolla 16.9.1975 Sillanpään 87. syntymäpäivänä. Kaikki kyröläiset sekä Sillanpäästä ja Sillanpään tuotannosta kiinnostuneet olivat tervetulleita paikalle. Läsnä olikin viitisenkymmentä henkilöä Hämeenkyröstä ja muualta Suomesta. 
Seuran perustamiskokouksen avasi Panu Rajala. Rajala loi jatkumon Sillanpään ja läsnäolleiden välille kertomalla kirjailijan ympärillä vaikuttaneista seuroista ja ryhmistä. Läsnä oli myös Sillanpään ystävä Arvo Poika Tuominen, joka pohdiskeli puheenvuorossaan muun muassa sitä, kuinka vaikeaan aikaan Sillanpää tuotantoaan kirjoitti. Hänen teoksissaan korostui kansallisen eheyttämisen ajatus vuoden 1918 sodan jälkeen. Perustamiskokouksessa kuului myös Taatan oma ääni Nobel-haastattelussa vuodelta 1939. 
Kokouksessa puhetta johti Jorma Mikkonen. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin arkkitehti Matti Huusari, varapuheenjohtajaksi taiteilija Pertti Nykänen, sihteeriksi filosofian kandidaatti Panu Rajala, rahastonhoitajaksi rouva Raili-Marja Nykänen ja muiksi jäseniksi opettaja Jorma Mikkonen, päätoimittaja Pirkko Ojala, kansalaisopiston rehtori Kauno Perkiömäki sekä varajäseniksi pankinjohtaja Erkki Mattila, rouva Pirkko Kuparinen ja opettaja Juhani Vuorinen. Johtokunnan varsinaiset jäsenet allekirjoittivat perustamiskirjan."
 

Anna Ulvinen. Sillanpääläisiä. F. E. Sillanpään Seuran vuodet 1975-2015.


F. E. Sillanpää

 

Nobel-kirjailija F. E. Sillanpää syntyi 1888 Hämeenkyrössä, Kierikkalan kylässä, Myllykolussa.

"Tähän ikään - ja jo nuorempanakin - on ihminen joutunut pitämään kotonaan useampaakin paikkaa, mutta se Sillanpää siellä Myllyojan sillan päässä -- se oli mun oikea kotoni! -- Siihen sisältyi jotakin semmoista, joka jostakin paikallisuudesta jollekin ihmislapselle sen oikean kodin tekee ja jota ne samaiset lapsoset ani harvoin oikein noin tietopuolisesti määrittelevät."

 

F. E. Sillanpää

 

Hämeenkyrö Sillanpään teksteissä

 

"Kotiseutu merkitsee yleensä paljon kirjailijalle, mutta kirjallisuushistoria tuntee sentään verraten harvoja tekijöitä, jotka niin hartaasti ovat keskittyneet kotipitäjänsä kuvailemiseen kuin F. E. Sillanpää kautta tuotteliaitten vuosikymmeniensä ja niiden jälkeenkin.

Sillanpään romaanien joukossa on vain yksi, toiseksi viimeinen Elokuu (1941), jossa liikutaan selvästi toisella paikkakunnalla kuin Hämeenkyrössä. Sillanpää ei romaaneissaan suoranaisesti puhu Hämeenkyröstä, vaan "koillisen Satakunnan pitäjästä", mutta lukijan on kyllä helppo nimistöstä, kylien kuvauksesta ja henkilöhahmoistakin tunnistaa, missä päin liikutaan. Elokuussakin on kovin tutunomaista tapainkuvausta perhekiistoineen ja mankelimatkoineen niille hämeenkyröläisille, jotka vähän tunsivat Vanajan kylän oloja.

Laajahkossa novelli- ja pakinatuotannossaan Sillanpää käsittelee usein suoraan oman pitäjän ja aivan lähipiirinsä ilmiöitä ja tapahtumia. Havainnoissa on kansantieteellistä tarkkuutta ja myös historiallista todistusvoimaa. Kirjailija kirjoitti paljon sanoma- ja aikakauslehtiin alkaen Kyrön Sanomista, jonka vt. toimittajanakin hän oli vuonna 1917. Aivan lähietäisyydeltä hän tällöin leikkaa havaintoja, jotka auttava ymmärtämään mielialoja pitäjässä, joka pian suistui kansalaissodan kovaan terrorikurimukseen. Myöhemmät pakinat tallettivat usein Hämeenkyrön ja lähiseutujen rikasta kulttuurihistoriaa, josta löytyy laajempia yhteyksiä Suomen tieteeseen, taiteeseen, kirkolliseen elämään ja koululaitoksen kehitykseen.

Lopulta vanheneva kirjailija Taata Sillanpää saattoi radion välityksellä kajautella kaikelle kansalle kielensä murteellisia ilmauksia ja pieniä tarkkoja havaintoja kotiseutunsa kansanelämästä joulusaarnoissaan ja muistelmissaan."

 

Panu Rajala. Frans Emil Sillanpää ja hänen kyröläinen kotiseutunsa. Teoksesta Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Mistä rahat koulutielle?

 

Sillanpäästä jos jostain liikkuu Hämeenkyrössä vieläkin monenlaisia tarinoita. Erilaisia tarinoita kulki vieläkin siitä, miten perheellä oli varaa kouluttaa poikaansa, joka nousi köyhistä oloista koululaiseksi.

"Yhden tarinan mukaan Pylsyn isäntä oli karauttanut sahtipäissään reen nurin Kierikkalan rantatöyrääseen, kun hän oli palaamassa Mahnalan kylästä perinnönjaosta. Hankeen kellahtaessaan hän hukkasi rahapussinsa, jossa oli seteleinä koko perintö. Kohta tiedettiin varmaksi, että Sillanpään Pransu oli korjannut pussin talteen ja koulutti poikaansa Pylsyn perintörahoilla.

Toinen tarina kuiski, että töllin poikkeuslahjakkuus oli oikeastaan pitäjän kirkkoherra Ilvosen tekoja. Värikkään karjalaissyntyisen kirkkoherran kontolle voitiin sälyttää mitä hyvänsä rötöksiä, ja Sillanpääkin on kertonut hänen lavastetuista hurjastelureissuistaan Tampereelle. Vähän Ilvosen näköinen pitkä roikale pantiin toikkaroimaan ulos olutkapakasta, jotta saatiin syy kannella kirkkoherran päälle. Vielä myöhemminkin osattiin osoitella eloisaa yhdennäköisyyttä kuuluisan kirjailijan ja maakunnassa vielä kuuluisamman rovastivainaan välillä."

 

Panu Rajala. F. E. Sillanpää. Nobel-kirjailijan elämä 1888-1964.

 

 

Närkästystä Hämeenkyrössä

 

"Sillanpään teokset herättivät usein keskustelua ja moraalista närkästystä kotipitäjässä ja laajemminkin. Kirkkoherra Lehtonen nuhteli kirjailijaa Miehen tien johdosta kirjeitse Heikinpäivänä 1933: "Arvappas, mitä me täällä Sinun Kyrössäsi hartaasti toivomme - että näet jättäisit kuvaukset ja erittelyt sukuviettielämästä syrjään ja vallan pois ja ihmeellisillä taidoillasi keroisit enempi miehen tiestä 'päivän puolelta'. Eikö siltäkin puolen löydy totta, niin kuin valitettavasti 'yöpuoleltakin' sitä löytyy."

 

Panu Rajala. Frans Emil Sillanpää ja hänen kyröläinen kotiseutunsa. Teoksesta Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Esikoisromaani Elämä ja aurinko

 

"Esikoisromaani Elämä ja aurinko (1916), joka syntyi Töllinmäen peräkamarissa ja Porvoon seurahuoneella, ajelehti suvensuloisissa, eroottisissa ja filosofisissa korkeuksissa. Romaanin taustalla voitiin nähdä Sillanpään romanttinen haaksirikko Kökköllä sekä muita yritelmiä lähitalojen suuntaan. Korkeen torpassa Laitilassa ei vuosikymmeniin lepytty Sillanpäälle. Elämää ja aurinkoa haluttiin lukea häikäilemättömänä avainromaanina, mitä se tavallaan olikin. Romaanissa tapahtuu oikeastaan vain kaksi yhdyntää, ja nekin on kuvattu niin hienovaraisesti, että nykylukija niitä tuskin huomaa. Sillanpäätä syytettiin Turun Sanomissa jopa pornografiasta! - mutta yleensä kirjallinen vastaanotto lehdistössä oli huikaisevan kiittävä. Kirjailija sai unelmalähdön, mutta tästäkö Heinijärvellä tiedettiin.

Kirjoitteleva ylioppilas oli samaan aikaan heilastellut Laitilan virkatalon alaikäisen sisäpiian kanssa ja saattanut tämän raskaaksi. Moni kahvipannu porisi tämänkin skandaalin vaiheilla. Romanssi vaikutti epäilemättä esikoisromaanin innottuneisiin tunnelmiin. Mutta Sillanpää korjasi jälkensä, kuten oli tapana sanoa. Hän kutsui Sigrid Salomäen Tampereelle vihittäväksi syksyllä 1916, ja pariskunta asettui alkuun Haaviston Jannen ja Hultan mökkiin ja sen jälkeen Hillun talon väenpirttiin asumaan. Ratkaisua vauhditti tytön kummin, talousneuvos Jalmari Raipalan uhkaus nuoremmalle ystävälleen: "Jos sinä sen Siikrin nait, niin te saatte meiltä lehmän, mutta jos sinä sen jätät, niin Siikri saa sen lehmän ja sinä saat selkääsi niin, että tuntuu!"

 

Panu Rajala. Frans Emil Sillanpää ja hänen kyröläinen kotiseutunsa. Teoksesta Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

 

Vt. sarvi Kyrön Sanomissa

 

"Nuori perheenisä F. E. Sillanpää osallistui kiivaimmin kotiseutunsa elämään vuonna 1917, jolloin hän toimitti Kyrön Sanomia ja kirjoitti siihen pakinoita nimimerkillä vt. Sarvi...

Vt. Sarvi kirjoitteli harmittomia havaintoja kotiseudun elämästä, antoi ohjeita kasvien ja sairauksien hoidosta ja vaati parturiliikkeiden perustamista pitäjään (kuinkahan monta niitä nyt onkaan!). Mutta kun levottomuudet ja uhkaavat puheet kevään 1917 kylvölakkojen ja kesän aikaan lisääntyivät, pakinoiden sävy vakavoituu. Kirjoittaja yrittää rauhallisesti puhua järkeä ja valaa sovintoa rakoilevaan yhteisöönsä.

Sillanpää pyöräili Hillulta joka tiistai kirkolle Mattilan kauppaliikkeeseen, missä Kyrön Sanomia toimitettiin, vei pakinansa, ladotutti kirjoitukset ja ilmoitukset ja laati taittolistan. Hän sai 25 markkaa numerolta; 100 markan kuukausitulo oli perheen ainoa tulonlähde näinä ahtaina aikoina. "Nälkä on punikki", totesi Juhani Aho, ja samaa kysymystä Sillanpää pohti yhä uudelleen. Hänet valittiin kunnan elintarvikelautakunnan sihteeriksi. Hän tuskastui jo lautakunnan pitkään nimeen, ja ehdotti että se lyhennettäisiin muotoon "tarvelauta". Ehdotus ei saanut kannatusta kuten eivät muutkaan sihteerin hyvää tarkoittavat ajatukset."

...

Kirjailija sivalsi jokseenkin tasapuolisesti kumpaakin kansalaisryhmää, jotka jo valmistautuivat keskinäiseen välienselvittelyyn. Hän koitti parhaansa mukaan koittaa rauhaa säilymään Sillanpään järkipuheet eivät auttaneet, vaan rymäkkä syntyi. 

 

Panu Rajala. Frans Emil Sillanpää ja hänen kyröläinen kotiseutunsa. Teoksesta Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Hurskas kurjuus

 

"Hurskas kurjuus on yksinäinen saavutus Suomen kirjallisuudessa. peloton kirja, jossa tuoreena kuohuvaan murhenäytelmään otetaan kylmästi etäisyyttä. Sillanpää kirjoitti "vanhan, vastenmielisen näköisen äijänrahjuksen" elämänkaaren suurista nälkävuosista 1860-luvulta ja luteitten täyttämästä kehosta aina punaisten joukkohautaan 1918. Harvoin meillä on romaani näin nopeasti reagoinut ajan tapahtumiin, vielä harvemmin yhtä kestävin tuloksin. 

Arvokkainta Sillanpään keskittyvässä suorituksessa oli kuvauksen kiihkottomuus ja viileä historioiva ote. Hän nosti kapinasodan edustushahmoksi köyhän ja poljetun torpparin, jolla ei voinut olla selvää käsitystä sodan päämääristä. Sitä ennen romaanin kertoja näyttää torpparin elämän koko taakan, jonka alta vakaat raatajat nousivat ase kädessä etsimään vapautusta elämäänsä. Tuskin koskaan meillä on kuvattu torpparilaitoksen epäkohtia yhtä seikkaperäisesti, tarkoin asiatiedoin ja paahtavan armottomasti kuin romaanin luvuissa 'Elämän helle' ja 'Kuolema panee parastaan'. Maaorjuutta meillä ei ollut, mutta isännät pitivät kyllä alustalaisina saappaansa alla varsin tehokkaasti.

.....

Kyröspohjan kylästä lähtenyt nikkarin poika, sittemmin SKP:n pääsihteeri Arvo Poika Tuominen kirjoitti 1932 Sillanpäälle avoimen kirjeen, missä piti romaanin antamaa esikuvaa punaisista verillisenä ivana: "Tuollaisina puoli-idiootteina Toivolan Juhinako meidät näkevät omasta luokastammekin lähteneet ihmiset?  Juha ei kelvannut punaisen taistelun edushahmoksi, mutta yhtä lailla häntä vieroivat valkoisen puolen kriitikot. Romaanin ympärillä on kierretty kuin kissa kuuman puurokupin, kuten Juhani Aho heti sen ilmestyttyä ennusti. Vanhoilla päivillään Poika Tuominen muutti kantansa ja näki Sillanpään romaanillaan aloittaneen sen kansallisen eheytystyön, joka parin vuosikymmenen kuluttua tiivistyi yhteishengeksi."

 

Panu Rajala. Frans Emil Sillanpää ja hänen kyröläinen kotiseutunsa. Teoksesta Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Saavutus, Vanajan kylässä, Hämeenkyrössä

 

"Hurskas kurjuus innoitti tekijäntuloillaan Sillanpään rakennuttamaan perheelleen oman huvilan, joka valmistui 1920 ja sai kalskahtavan nimen Saavutus. Vanajan rantapiittaan kohonnut mansardikattoinen rakennus oli arkkitehti Bertel Strömmerin piirtämä, joskin Sillanpää käänsi talon mielenstä mukaisesti niin että saattoi päätyikkunoista ihailla järvimaisemaa. Rakennustöihin liittyi monia kommelluksia aina siihen mittaan, että kirvesmies Kalle Korkee lukitsi ovet valmistumispäivänä, koska ei saanut tiliään määräpäivänä. Ensimmäisen yön Sillanpään perhe viettikin "timpermannin takavarikossa.

Isä-Pransun kuoltua 1920 Töllinmäki myytiin ja irtaimisto huutokaupattiin, äite-Miina muutti Saavukseen, jonka pihamaalle hänelle rakennettiin oma mummunpirtti. Sieltä hän seurasi kylän ja poikansa perheen elämää ja kuoli 1927.

Sillanpään suhteet kyläyhteisöön vaihtelivat hyvistä ja läheisistä suoranaisesti vihamielisiin. Värikkään "kirjaltajan" elämäntyyliä ei aina katseltu suopein silmin. Toisaalta Sillanpää piti ovet avoinna ja avusti kyläläisiä virallisten kirjelmien, anomusten ja valitusten laatimisessa. Saavutus oli 20-luvun alussa vilkkaan seuraelämän keskus, siellä pidettiin nuorisoseuran kokouksia ja illanviettoja. Mutta kirjallinen työ ei sujunut huvilassa odotetulla tavalla. Ympäristö vaati liiaksi kirjailijan huomiota, ja kasvava perhe vaati aikansa ja lisääntyviä kuluja. Taloudenpito ei ollut kovin säästäväistä. Suureellinen tyyli johti velkoihin, joiden takaisin maksajana isäntä  oli tunnetusti laiska mutta hyvitti viivästykset korkojen kera, kun rahaa taas saatiin. Taiteilijamainen epäkäytännöllisyys oli jatkuvasti taloudenpidon riesana. Tärkeitä tukipisteitä olivat lähistöllä Yli-Vakerin ja Mäkelän talot sekä Ala-Vakeri, joista aina apua tarvittaessa saatiin.

.....

Taloudellinen ahdinko kävi viimein kestämättömäksi, minkä huippuna sähköyhtiön miehet kävivät katkaisemassa sähköjohdot Saavutuksessa, koska laskut olivat pahoin erääntyneet. Vastaavat katastrofit kypsyttivät Sillanpään muuttoaikeita, ja vuonna 1924 perhe matkusti lapsineen, kimpsuineen ja kampsuineen, junalla Porvooseen, minne kustantaja oli järjestänyt kirjailijalleen vakituisen työpaikan Panu-lehden toimittajana ja kustannusvirkailijana. Saavutuksessa ehdittiin asua ympärivuotisesti vain neljä vuotta. Huvila oli jo siirtynyt kustantajan omistukseen velkojen panttina."

 

Panu Rajala. Frans Emil Sillanpää ja hänen kyröläinen kotiseutunsa. Teoksesta Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Nobel-palkinto ja taata

 

"Kauan kaivattu Nobel-palkinto myönnettiin viimein F. E. Sillanpäälle kohtalon syksynä 1939. Vuosi oli monella tavalla raskas. Keväällä kuoli uskollinen, kahdeksan lasta synnyttänyt ja kovassa paineessa perhettä luotsannut puoliso Sigrid keuhkokuumeeseen. Sillanpää avioitui nopeasti uudelleen Anna von Hertzenin kanssa, mutta elämä ei enää kääntynyt kohdalleen. Pian Nobel-ratkaisun jälkeen syttyi talvisota, ja Sillanpää matkusti puolikkaan perheensä kanssa Tukholmaan noutamaan palkintoaan. Kansa taisteli vapaudestaan Sillanpään Marssilaulun sanojen ja sävelten kaikuessa.

.....

Taatan joulusaarnoista muodostui Yleisradion aattoiltojen harras hetki, joka keräsi kuulijat kautta Suomen vastaanotinten ääreen kuulemaan ikäkirjailijan jämerästi julistamaa rauhan sanomaa. Radioesiintymiset korvasivat Sillanpäälle sen, ettei häneltä enää tullut uusia teoksia markkinoille. Hänestä tuli tavallaan uuden ajan mikrofonikirjailija, joka puheenvuoroillaan saavutti laajemman yleisön kun konsanaan pääteoksillaan. Kyrön murteen sävyttämä kerronta, johon liittyi lapsuusaikojen karua ja tarunhohtoista muistelua, kristillistä sanomaa, maanläheistä julistusta sekä aina myös tervehdyksiä kotiseudun asujamistolle, mursi niidenkin vastarinnan, jotka aiemmin vieroksuivat Sillanpään siekailematonta kirjailijahahmoa.

Muistoissaan Taata palasi lapsuuden kadotettuun onnen maahan, missä Pransun ja Miinan ja heidän ainoan lapsensa kolmiyhteys alkoi saada myyttisiä mittasuhteita. Sillanpää sai nähdä senkin, että Hämeenkyrön Museo- ja kotiseutuyhdistys kunnosti Myllykolun asumuksen museoksi. Vähitellen sokeutuvana ikämiehenä hän kirjoitti viivamaisia mietteitään museon vieraskirjaan. Joka kesä hän halusi tulla rakkaaseen Saavutukseen, jota jälleen kunnostettiin vanhimman tyttären Saaran perheen voimin toimivaksi kesäasunnoksi. Oliko Taatalla vielä tarve tehostaa erityissuhdettaan Hämeenkyröön, senkin uhalla, että hän hyvin tiesi olevansa ristiriitoja herättävä henkilö pitäjäläisten keskuudessa? Oliko noissa julkisesti toistetuissa tervehdyksissä mukana piilevää ironiaa, huvittunutta takaisinmaksun henkeä?

Kun nuori insinööri Yrjö Ronkka kuljetti Taataa Herttoniemestä Saaran luota kuplavolkkarillaan viimeiseen tienhaaraan. Hän osoitti uutuudenkiiltävää mustaa tienviittaa.

- Mitäs siinä lukee, hän tiukkasi. "Myllykolu. F. E. Sillanpään lapsuudenkoti", Yrjö luki kuuliaisesti.

- Jaaha, minä taidankin olla täällä jonkinlainen merkkihenkilö, Taata lausahti tyytyväisenä.

Silmänurkasta pilkisti vanha veijari: ähäh, ettepä voineet mitään te Kyrön sarvipäät, museo oli vain Pransun ja Miinan pojalle viimein laitettava."


Panu Rajala. Frans Emil Sillanpää ja hänen kyröläinen kotiseutunsa. Teoksesta Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Sillanpää nyky-Hämeenkyrössä

 

"Ehkä jotkut ovat sitä mieltä, että Sillanpää hallitsee Hämeenkyrön nykyisyyttä liikaakin, mutta toisaalta: missä muualla meillä onkaan Nobel-palkinnon saaneita kirjailijoita? Hän on siirtänyt kotiseutunsa maiseman, kansanluonteen ja runouden maailmankirjallisuuteen, yhteensä noin 30 kielelle. Kuvamme Hämeenkyröstä vankkana talonpoikaisena kulttuuripitäjänä olisi paljon laihempi ja värittömämpi ilman F. E. Sillanpään omassa lajissaan ylittämätöntä kertomataidetta."

 

Panu Rajala. Frans Emil Sillanpää ja hänen kyröläinen kotiseutunsa. Teoksesta Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Myllykolun Kesäteatterissa (www.myllykolu.fi) on näytelty vuodesta 1975. Kesäteatterissa on esitetty näytelminä kaikki Sillanpään romaanit. Pääosin näiden näytelmien tuottajana on toiminut F. E. Sillanpään Seura ry, www.fesillanpaanseura.org Kesällä 2002 Myllykolussa nähtiin mm. maailman ensi-iltansa saanut Hurskas kurjuus, jonka dramatisoi ja ohjasi Panu Rajala. Kesällä 2017 lavalla nähdään F. E. Sillanpään Seuran suurtuotanto, ooppera F. E. Sillanpään elämästä, www.fesillanpaa.com.

F. E. Sillanpään Seura omistaa ja ylläpitää Heinijärven kylässä sijaitsevaa Töllinmäen museota, jossa F. E. Sillanpää kirjoitti esikoisromaaninsa Elämä ja aurinko.

Hämeenkyrö-Seura (ent. Hämeenkyrön Museo- ja kotiseutuyhdistys), www.hameenkyroseura.fi teki mittavan kotiseututyön vuonna 2009-2012 rakentamalla uudestaan Myllykolun Kesäteatterin katsomon, rakentamalla uuden huoltorakennuksen ja sillan miljööseen sekä ennallistamalla alueen miljöötä ja museota.

 

Vilja Pylsy

 

Kylähullukirjailija

 

"Taata oli suosionsa huipulla joulupakinoitsijana ja radiomuistelijana. Vanajan kylätiellä häntä pidettiin lähinnä kylähulluna. Varsin persoonallisesti hän kyllä käyttäytyikin. Hän rallatteli ja sutkautteli, kehui itseään ja nolasi muita mielihalujensa mukaan. Jos nälkä yllätti, hän paineli aloitekykyisesti talojen ruokakaapille. 

Kerran Taata, jolla oli lääkärin määräämä nesterajoitus, joi monta kuupallista vettä helteen kuivaamaan kurkkuunsa jonkin talon pirtissä.

- Jos minä tähän kuolen, ilmaiskaa STT:lle, että Sillanpää kuoli veden juontiin, Taata ilmoitti asiallisesta talon väelle. Kaikki eivät aina ymmärtäneet hänen huumoriaan."

 

Panu Rajala. Sillanpään Hämeenkyrö. Kulttuurikuvia kesämatkailijalle.