Kirjoitustaidoton pöytäkirjanpitäjä ja susivero

"Kuntakokousten pöytäkirjoista vastasivat vuoteen 1884 asti niiden puheenjohtajat, joille niiden kirjoittamisesta maksettiin 50 markkaa vuodessa. Ongelma niiden laatimisesta tuli, kun esimieheksi valittiin vasten tahtoaan Kaarlo Purttu, joka ilmoitti olevansa kirjoitustaidoton. Hänen järkevyytensä, selkeä lukutaitonsa, harrastus kunnan yhteistä hyvää kohtaan ja asuminen pitäjän keskustassa painoivat kuitenkin kuntalaisten vaa'assa enemmän. Purtun yrittäessä valitusteitse vapautua tehtävästään piti kokoukset varaesimies Emil Kauppi, joka kirjoitti itse pöytäkirjat. Päätökselleen vahvistuksen saanut kuntakokous palkkasi vuonna 1884 Purtulle apulaiseksi kirjuri Johan Walfrid Lagerströmin."

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

"Kunnallislautakunta oli vuosina 1866-1918 poikkeuksetta talollisten miehittämä. Ainoat kouluja käyneet olivat Juho Forsman ja Eero Koskimies Laitilasta. Kaikki 1800-luvun kunnallismiehet eivät osanneet kirjoittaa edes nimeään, vaan panivat tarvittaessa pöytäkirjan alle puumerkkinsä. Vuonna 1875 aloitti toimintansa Hämeenkyrön ensimmäinen kansakoulu, jonka ansiota osaltaan oli, että vuoden 1898 jälkeen kaikki kunnallislautakunnan jäsenet olivat kirjoitustaitoisia."

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

"Vuoden 1865 kunnallisasetus luetteli kunnan tärkeimpinä tehtävinä kansakoulun perustamisen, yleisen järjestyksen edistämisen, terveyden- ja sairaanhoidon järjestämisen, vaivaishoidon, petoeläinten hävittämisen ja palontorjunnan."

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

"Sudet ja ilvekset kuuluivat 1880-luvulle asti kyröläisten arkipäivään tosiasioina, jotka oli muistettava pihapiiristä poistuttaessa. Kunnallislautakunta maksoi harva se vuosi molemmista petoeläimistä tapporahoja, jotka hankittiin kantamalla kunnallisveron maksajilta vuoteen 1891 asti susikassaan erityistä susiveroa. Lain mukaan talollisten olisi tullut pitää yllä susiverkkoja ja osallistua vuosittain jahtivoudin järjestämiin sudenajoihin, mutta molemmista oli aikoja sitten luovuttu. Jahtivouti Henrik Malakias Franzén kantoi kyllä joka talosta palkkanaan kapan viljaa vuodessa, mutta hänen tehtävänsä painoittuivat nimismiehen apulaisena toimimiseen ja rikollisten kiinni saamiseen, ja yksityiset kyröläiset pyydystivät petoja loukuilla, myrkkysyöteillä ja sudenkuopilla. Pitäjässätoimineista ammattimetsästäjistä on erityisesti muistettu Särkijärven kulmalla Ikaalisten ja Hämeenkyrön rajamailla asunut itsellismies "Susi-Jussi", joka tunsi seudun sudenpesät ja tappoi niistä penikat, mutta säästi emon, jotta saisi seuraavankin vuonna tapporahaa sen uusista pennuista. Tapporahan hakijan oli esitettävä kunnallislautakunnalle surmatun pedon nahka, josta leikattiin korva kuitiksi."

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

Kyröspohjassa sijaitsevasta vaivaistalosta, kunnalliskodista. "1928 päärakennus paloi ja kunnanvaltuusto päätti rakentaa uuden tulenkestävästä materiaalista. Piirustukset tilattiin arkkitehti Martti Paalaselta. Urakoitsija teki seuraavan vuoden lopulla konkurssin punatiilisen rakennuksen ollessa jo vesikatossa, kunnan rakennuslautakunta sai ottaa vastuun töiden jatkamisesta Hämeenkyrön Säästöpankin myöntämän pitkäaikaisen lainan turvin, ja kunnan tarkastustoimikunta pääsi tutustumaan tuloksiin elo-syyskuussa 1930. Urho Seppälä saneli toimikunnan pöytäkirjaan lausunnon johon valtuusto yksimielisesti yhtyi. Siinä moitittiin uuden kunnallistalon mukavuutta  ja suureellista loistoa, joka olisi ennen kokematonta ja epämukavaa kunnan köyhimmistä oloista tuleville hoidokeille. Valtuusto päätti kuitenkin ottaa rakennuksen vastaan ja antoi köyhäinhoitolautakunnalle luvan järjestää tupaantuliaiset. Maaseudun veronmaksajille vierasta ylellisyyttä siinä edustivat keskuslämmitys, vesijohdot, viemärit, kylpyhuoneet ja komerot. Alakerrassa oli suuri ruokasali, kanslia, johtajattaren asunto ja pääkeittiö, toisessa kerroksessa pääasiassa potilashuoneita ja pienempi keittiö. Yksikerroksisessa siipirakennuksessa oli sairasosasto 13 potilaalle. Kaiken tämän tarpeellisuudesta oltiin pitäjällä eri mieltä, ja rakennuksesta ja sen urakoinnista riitti puheita ja kirjoittelua pitkäksi aikaa pulavuosien ahdistaessa kuntalaisia, joilta talon rakennuskustannukset kerättiin verotuksella."

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.