Kylät

 

Kierikkala

 

"Tunnemme Kierikkalan kylän talot F. E. Sillanpään tallettamasta lorusta: "Heikkilä hengetön, Ollila onneton, Pylsy pyhä jumala, Huuppo hulluja haukkuu, Nikkilässä portit paukkuu, Jutilall' on suuret juuret ja väärät sääret."...

Sikomäki kylän keskuksessa on historiallinen kohtauspaikka, josta avautuu huikaisevia näkymiä Kallioisten selälle, Mahnalan vastarannalle ja Purimon ahtaaseen. Mäki on ollut pakanallinen palvontapaikka, sitä on käytetty nimensä mukaisesti kotieläinten laitumena, ja Sillanpää kertoo romaanissaan Hurskas kurjuus(1919) paikan sosiaalipsykologisesta merkityksestä: se oli kylän lasten salainen leikkitanner, jonne aikuiset eivät ehtineet heitä "tyyrätä". Uudemmat kaivaukset ovat tuoneet lisää valaisua Sikomäen muinaishautoihin ja helaavalkeisiin. Nyttemmin mäen kallioiselle harjanteelle on raivattu Kristuksen syntymän 2000-vuotismuistolle omistettu ulkoilmakirkko.

Matkailu ja uudistuvat paikalliset rituaalit ovat tuntuvilla Kierikkalan vanhan kylätien vaiheilla. Hurskaan kurjuuden lukijan on helppo sijoittaa romaanin alussa kuvattu Harjakankaan kylä Kierikkalaan. Suurina nälkävuosina 1860-luvulla kylän talot oli hajautettu tulipalon jälkeen entistä yhteisrykelmästä omille paikoilleen. Nikkilän Penjaminin jouluinen viinanhakumatka Ollilaan on seurattavissa askel askeleelta kylän nykyisessä typografiassa."

 

Panu Rajala. Frans Emil Sillanpää ja hänen kyröläinen kotiseutunsa. Teoksesta Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Vanaja

 

"Jos Kierikkalan on siirtynyt maailmankirjallisuuteen eräänlaisena F. E. Sillanpään lapsuuden arkityyppisenä kultamaana, Vanajan kylä on Sillanpään sukuhistoriassa ja myös elämänvaiheissa paljon keskeisempi; siellä hän vietti perhe-elämää, kirjoitti osan tuotannostaan ja osallistui jossain määrin myös ympäröivän yhteisön pyrkimyksiin."


Panu Rajala. Frans Emil Sillanpää ja hänen kyröläinen kotiseutunsa. Teoksesta Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Saavutus, F. E. Sillanpään rakennuttama koti

 

Saavutus? Mistä se nimi tulee, kysytään toisinaan. Kirjailija oli rakennustöiden aikaan nuoren rouvansa kanssa työmaalla kävelyllä. Isäntä esitteli kohoavaa rakennusta.

- Nimeä sillä ei vielä ole, huomautti rouva. - Onhan se sentään meille kahdelle köyhälle ihmiselle melkoinen saavutus...

- Olkoon Saavutus, päätti Sillanpää.

 

Panu Rajala. Sillanpään Hämeenkyrö. Kulttuurikuvia kesämatkailijalle.

 

Mahnala

 

Mahnalassa sijaitsee Heiskala, kymmenottelun kultamitalimiehen Paavo Yrjölän (1902-1980) kotitalo....

Saman navetan takusessa jysähteli myös Paavon pojan  Matti Yrjölän kuula harjoitusrenkaasta takavuosina. Urheiluväen Taata Yrjölä hioi täällä maaottelukuntooan. Matti Yrjölällä on eniten miesten maaottelujen maailmanennätys; kaikkiaan 74 ottelua.

....

Mahnalassa asui myös entinen puolustusministeri ja Suojelupoliisin päällikkö Arvo Pentti, Mannerheim-ristin ritari. Mustat autot vierivät joskus kuusiaidan lomasta Pentin pihaan: Urho Kekkonen poikkesi kylään.

....

Kaltaisia kyläteitä, mahtitaloja komeilla paikoilla, viettäviä viljapeltoja, Mahnalanselkä lahtineen. Jos on aikaa poiketa tieltä, nousta autosta, tuntuu kuin siirtyisi ajassa muutaman vuosikymmenen taaksepäin. Tämä onkin tiettävästi Hämeenkyrön vanhinta asutuspaikkaa."

 

Panu Rajala. Sillanpään Hämeenkyrö. Kulttuurikuvia kesämatkailijalle.

 

Laitila

 

Korkee. Iättömän näköinen torppa vastaa paikalliskuvaukseltaan hyvin Sillanpään esikoisromaanin Elämä ja aurinko (1916) näyttämöä...'

Roland af Hällström filmasi täällä Elämää ja aurinkoa nimellä Poika eli kesäänsä vuonna 1955. Nyrki Tapiovaara löysi täältä Vormiston torpan kuvatessaan Alman ja Paavon kohtaamista F. E. Sillanpään Miehen tiessä kesällä 1939. Ja Matti Kassila on jälleen tutkaillut samaa pihapiiriä: silmämääränä moderni väriversioElämästä ja auringosta.

....

Laitilan talo. Alue on ikivanhaa asutuspaikkaa ja ollut aikoinaan merkittävä hallintopiste Hämeenkyrössä. Täällä on 1600-luvulle asti istuttu oikeutta, joka silloin kelpasi malliksi muillekin ympäristön pitäjille.

Siinä on kaikenlaista kuivuria ja konevajaa, joiden puristuksessa erottuu punaisenharmaa lysähtänyt talovanhus pääty tielle päin. Sen järvenpuoleista kamaria isännöi vuosisadan alussa lukunsa jättänyt teologian ylioppilas ja "maisteri" Eero Koskimies (1880-1918), suuren Yrjö-Koskisen veljenpoika.

Sinne saapasteli 1910-luvulla myös toinen entinen ylioppilas, Töllinmäen "joutilas tohtori". Tavallisesti "kaveeraaminen sattui auringon laskun ja nousun välillä", ja vieraan viihtymistä edesauttoi isännän uusi sisäpiika, 16-vuotias Sigrid Salomäki.

F. E. Sillanpää on antautmuksellisesti kuvaillut kohtaamista tulevan vaimonsa kanssa. Muistelmateos Poika eli elämäänsä (1953) kertoo, kuinka poikamies taas kerran palaili Laitilasta Töllinmäkeen ja isännällä olisi ollut hänelle vielä jotain asiaa. Tämä lähetti piian vieraansa perään: 

"Minä astelin maantietä pitkin Töllinmäkeä kohden, olin juuri tulossa siihen Lauttarin takana olevaan ranta-ahteeseen, kun kuulin takanani huohotusta. Pian singahti jalkoihini jokin hullunkurinen esine, jonka olit siepannut käsiisi, ja pian olivat sinun käsivartesi minun kaulani ympärillä ja minä sain runsaasti sitä, mitä jo kauan olin mielitellyt. Ja tärkein ja arvokkain mitä minä silloin sain, oli varmuus siitä, että sinä olit minun."

Laitilan talolla oli paljon torppia, työkomento oli ankaraa, vieläkin siitä riittää legendanomaisia kertomuksia. Pian talonväen ja torpparien välit kiristyivät, otettiin aseet esiin. Maailmansotaa edeltänyt päätykamari-idylli pyyhkäistiin rajusti menneisyyteen.

Laitilan isäntä Eero Koskimies surmattiin punaisten pakoyönä Maarianpäivää vasten 1918. Sillanpää eli silloin Vanajan kylän puolella salmen takana ja seurasi sieltä kapinatapauksia.

Hurskaan kurjuuden (1919) loppuluvussa kuvataan kuinka Paitulan herra surmataan talonsa ranta-ahteeseen. Toivolan Juhaa syytetään surmatyöstä ja hänet teloitetaan joukkohautaan kirkonkylässä.

 

Panu Rajala. Sillanpään Hämeenkyrö. Kulttuurikuvia kesämatkailijalle.

 

Heinijärvi

 

Hillun talo. F. E. Sillanpään ja Sigrin ensimmäinen yhteinen asunto oli vanha, alkuperäinen hirsirakennus, joka on palanut. Siellä syntyi esikoistytär Saara Margareta maaliskuussa 1917. Sillanpää oli tähän aikaan Kyrön Sanomien vt. päätoimittaja.

...

Tättälän talo. Tättälä on kylän suurin talo, ja sen maalla oli Sillanpään Töllinmäki... Tättälällä oli entuudestaan ratkaiseva merkitys Sillanpään Emelin koulutielle. Se oli sukulaistalo; Tättälän emäntä ja Miina (FE:n äiti) olivat täysiä serkkuja. Jälkimmäisen talon sukujuuret juontuvat Ala-Vakerilta, siltä ajalta kun Vakerin suku vielä asui sitä. Tättälän tytär Hilja ryhtyi vuonna 1891 Haukijärven uuden kansakoulun "muodollisesti epäpäteväksi, mutta asillisesti ylipäteväksi" opettajaksi, ja silloin Tättälän emäntä puhui serkkunsa pojan Myllykolusta oppilasmäärän täydentäjäksi. Tättälän "pläsi" eli pääty ohjasi maamerkkinä pojan koulutietä.... Tättälän pihassa Roland af Hällström filmausryhmineen asusti ja teki pääkuvaukset mainittuun elokuvaan Poika eli kesäänsä (1955).

 

Panu Rajala. Sillanpään Hämeenkyrö. Kulttuurikuvia kesämatkailijalle.

Kyröspohja

 

Kyröspohjasta löytyy Nikkari-Tuomisen tie. Siellä sijaitsi aikoinaan Nikkari-Tuomisen pirtti ja puusepänverstas.

"Tallirenkinä hän palveli nuoruudessaan pappilassa ja tuli kosketuksiin Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen kanssa. Sivitystahtoa ei Nikkarin pirtistä puuttunut, suomalaisuusaate sytytti uskovaisen perheen.

....

Nikkari-Tuomisen seitsentoistapäisestä lapsijoukosta lähti kuuluisa kyröläinen kumousjohtaja Arvo Poika Tuominen (1894-1981).....

Talvisodan yksimielisen hengen syntymisessä oli Poika Tuomisen viesteillä oma osuutensa. Sillanpään Marssilaulu vahvisti niin ikään kansan mielialoja enemmän kuin enää muistetaan. Kaksi  Hämeenkyrön poikaa kohtasivat pommien putoillessa kotimaahan, Tukholman hotelli Reissenissa, vähää ennen Nobel-palkintojen jakoon liittyvää lehdistötilaisuutta. Mäkituvan poika ja nikkarin poika kohottivat lasinsa Suomen pelastumiselle. Hetki oli hiljainen ja hyvin vaikuttunut, muisteli Poika Tuominen.

....

Nikkarin pirtin porraskivi on säilynyt, ja siitä on tehty taitelija Pertti Nykäsen suunnittelema muistomerkki. Puuhaajina olivat Hämeenkyrön kansalaisopisto ja F. E. Sillanpään Seura, jonka kunniajäseneksi Poika Tuominen kutsuttiin. Hän oli monesti kannustava ja valoisa taustavoima kyröläisissä kulttuuriharrastuksissa. Muistomerkin tekstin Poika saneli itse persoonalliseen asuun. Paljastustilaisuus oli kesällä 1983. Väinö Linna puhui ja Veikko Sinisalo lausui.

- Siinä se on Poika aatteiden puristuksessa, lausahti Veikko Sinisalo vasta paljastunutta kiveä silmäillen."

 

Panu Rajala. Sillanpään Hämeenkyrö. Kulttuurikuvia kesämatkailijalle.

 

Kirkonkylä

 

"Lintolassa on tehty historiaa kautta aikojen. Syksyllä 1917 sinne kokoontui pitäjän aktiivisia talollisia Jalmari Raipalan johdolla neuvottelemaan, kuinka pitäisi varautua täyttää päätä aseistautuvaa työväen järjestyskaartia vastaan. Järjestyskaarti toimi nytkin nopeammin: se piiritti talolliset Lintolaan, pidätti heidät ja vapautti vasta sitoumuksia vastaan, etteivät nämä ryhdy mihinkään toimiin rauhallista järjestyskaartia häiritäkseen.

Puolen vuoden kuluttua osat vaihtuivat. Lintolassa säilytettiin keväällä 1918 punaisia vankeja, öisin tuomittuja ammuttiin läheiseen mäkeen. Täällä F. E. Sillanpääkin suoritti valkoisten vartiopalvelusta puolipakolla, täällä hän mietiskeli murhenäytelmän ulottuvuuksia. Hurskaassa kurjuudessa punavankeja ammuttiin hautausmaalla, mitä asioita tuntevat pitäjäläiset ovat kirjailijalle protestoineet; ehkä näyttämön valinnassa on käytetty kirjallista vapautta.

 

Panu Rajala. Sillanpään Hämeenkyrö. Kulttuurikuvia kesämatkailijalle.


Kirkonkylä taajamaksi

 

"Kirkonkylän kasvu taajamaksi käynnistyi heti sodan jälkeen, kun maanlunastuslautakunta jakoi 870 hehtaaria seurakunnan maata rintamamiestonteiksi ja karjalaisen siirtoväen asutustiloiksi, joille alkoi nousta rakennuksia sitä mukaa kun rakennuslupia ja -tarvikkeita saatiin. Vuonna 1946 valmistunut uusi maantie ja seuraavana vuonna valmistunut Pappilanjoen silta ohjasivat osaltaan asutuksen että liikkeiden sijoittumista. Seurakunta myi maata myös vapaaehtoisilla kaupoilla varsinkin kunnalle ja yrityksille, jotka pystyttivät kirkonkylään omia toimitilojaan. Hämeenkyrön Osuuskaupan, Sähköyhtiö Hieru Oy:n, Hämeenkyrön Säästöpankin, Kansallis-Osake-Pankin, Hämeenkyrön Osuuspankin ja Puhelinyhdistyksen talot, TVH:n tukikohdan autotallit sekä kunnan uusi virastotalo, terveystalo, uusi lääkäritalo ja ammattikoulu korostivat 1950-luvulla kirkonkylän luonnetta monipuolisena palvelukeskuksena."

 

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

Kylätoiminta

 

Antti Jokisen johdolla 1975 perustettu Kuustenlatva-Seura oli Hämeenkyrön ensimmäinen kylätoimikunta, joka sai pian seuraajia: Äkönmaan kylätoimikunta, perustettiin 1979, Kostulan 1980, Haukijärven 1982, ja kolmen kunnan alueelle toimiva Pinsiö-seura 1986, jaj 1980-luvulla syntyivät vielä Heinijärven, Jumesniemen, Lavajärven-Komin ja Vesajärven kylätoimikunnat ja 1990-luvun alussa Hiidenlahden kylätoimikunta. 

....

Kylätoimikuntien yhteiskokouksessa 11.10.1992 perustettiin Pirkanmaan kylien yhteenliittymä, joka rekisteröityi nimellä Pirkan Kylät. Hämeenkyröstä perustajajäseniin kuuluivat Kuustenlatvan, Haukijärven ja Hiidenlahden kylätoimikunnat. Pirkan Kylien puheenjohtajaksi valittiin Antti Jokinen, joka saman vuoden lopulla osallistui Tukholmassa suomalaiselle kylätoimintaliikkeelle "ihmiskeskeisen maailmanjärjestyksen edistämiseksi" myönnetyn YK:n vaihtoehto-Nobel-palkinnon ja 1996 New Yorkissa YK:n kulttuurin kehittämisestä suomalaiselle kylätoiminnalle myönnetyn palkinnon vastaanottamiseen. Keväällä 1997 Pirkan Kylät vuokrasi Hämeenkyrön kunnalta Uskelan Heiskan talon ja kunnosti sen satavuotiaat rakennukset seuraavina vuosina kylätoimintakeskukseksi talkoilla, joihin osallistui satoja vapaaehtoisia eri puolilta Pirkanmaata, mukaan luettuina entisestä Jugoslaviasta Kosovon sotatoimialueilta Hämeenkyröön pelastetut albaanipakolaiset kesällä 1999.

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

Nykyisin Heiska toimii lounas-, juhla- ja kokouspaikkana. Heiskalla on myös oma kesäteatteri www.heiskary.fi

Pirkan Kylät on tehnyt yhteistyötä mm. Maaseudun Taiteellisen Teatterin kanssa. Maaseudun Taiteellinen Teatteri on tuottanut kansanopperoita. 2016 Huutolaistytön laulu, https://sites.google.com/site/maaseuduntaiteellinenteatteri/mtt