Kyrön sarvipää - ainutlaatuinen arvonimi

Kyrönmaa on vanhojen tietojen mukaan ulottunut niin kauaksi pohjoiseen, että esim. Ulavus Svartha on karttaansa merkinnyt "Kyromelandin" eli Kyrönmaan nykyisen Norjan Finnmarkin eli Ruijan alueille.
Kyrönimeä on mm. johdettu pohjalaismurteisesta "kytö" -nimityksestä, kuten lienee asianlaitakin erinäisissä tapauksissa, kuten esim. Hyvinkään Kytäjän kartanon Kyrönkorpi nimityksessä, mutta pitäjän- ja heimonnimenä se ei johdu kytö-nimityksestä ensiksikin siitä syystä, että Kyrö-nimitys on osoitettavissa paljon vanhemmaksi kuin kytöviljely Suomessa ja myös siksi, että vanhat ihmiset ovat entisen Emäkyrön alueilla tietäneet nimen johtuvan aikaisemmasta sarvea merkitsevästä nimestä eli lähemmin "Kyrönsarvista", joita muinaiset kyröläiset ovat käyttäneet juomasarvinaan ja mahdollisesti jopa pääkoristeinaan, sillä vieläkin naapuripitäjissä "nimitellään viljakkalaisia ja "hämeenkyröläisiä" nimillä Kyrön sarvipäät, ei ainoastaa Y. Koskinen maininnan mukaan, vaan vielä nykyään käytettynä nimityksenä, joka nimitys ainakin viljakkalalaisten käsityksen mukaan on ainutlaatuinen arvonimi, joka kyllä säilyy tuleviin aikoihin asti.

Vaikka "kyrö"-sanaa ei mahdollisesti enä tunneta sarvea merkitsevänä suomensukuisena kielissä, niin jälkiä nimestä on kyllä tavattavissa. Niinpä magyarit nimittivät aikaisemmin sarvitorvea nimellä "kurt", joka vieläkin heillä on erään torven nimityksenä, sama nimi esiintyy Kyrtilä-muodossa Kakskerran saaristossa Turun lähellä. Myös ovat kyröläisetkin käyttäneet sarvia torvinaan.

........

Ensimmäiset kylät Kyrössä olivat Viljakkala, Kilvakkala ja Lemmakkala, TH.NR.KS ym. Ensimmäinen talo alasen Kyrösselään eli Jokijärven varsilla oli Kärjen talo, jonka ensimmäisen isännän surmasi kokemäkiläinen, "kun se oli tullut laitaan asumuksensa" kokemäkiläisen takamaalle. Kun kokemäkiläinen näki lastun Porinjoessa / Kumujoessa? /, niin se haki sen veistäjää niin kauan, että löysi Kärjen, jonka rakentajan surmasi.

E. N. Karhisto. Kyrön kirja.