Sekalaista

Ensimmäinen auto Hämeenkyrössä

 

"Ensimmäinen auto tuotiin Turkuun 1900. Sellainen nähtiin Hämeenkyrössä viimeistään 1911, jolloin Kyröskosken tehtaan isännöitsijä Evert Boese osti sellaisen Gösta Serlachiukselta. Autolla pääsi tehtaalta Tampereelle kahdessa tunnissa. Ensimmäinen Hämeenkyrössä nähty pyöräilijä oli ilmeisesti Väinö Nyströmin veli Into Konrad eli I. K. Inha (1887 lähtien Inha). Inhaa pidetään polkupyörä-sanan keksijänä (aiemmin velocipeedi). Hän ajoi pyörällä Helsingistä Vaasaan jo 1885."

 

Hämeenkyrön historia III vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Ensimmäinen höyrylaiva

 

"Ensimmäisen höyrylaivan hankintaa varten perustettiin kevättalvella 1896 osakeyhtiö, jonka johtomiehiin kuuluivat mm. kauppias Taavetti Pohjanen ja Viktor Vilhelm Raipala. Yhtiön johto tilasi Tampereen konepajalta rautarunkoisen laivan, jossa oli 8 hevosvoiman höyrykone ja joka sai ottaa 50 matkustajaa. Tavarankuljetusta varten sillä oli oma proomu. Laiva sai nimekseen Kyrö. Ensimmäisen matkansa se teki Siurosta Hämeenkyrön kirkolle 17.7.1896, mutta ajoi karille jo paluumatkallaan Siuroon ja sai potkurivian, joka kuitenkin pian korjattiin."

 

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.

 

Palkollisista

 

"Koska palkollisväkeä oli 1700-luvun alkupuolella niukanlaisesti tajolla ja talot verraten vähävaraisia, ei alueella juuri ollut vaaraa, että joku isäntä olisi pestannut väkeä enemmän kuin laki hänen kohdallaan salli; talollisia ei ainakaan ole tästä haastettu oikeuteen, kuten rikkomusten esiintyessä oli määrä tehdä. Sen sijaan oikeuden pöytäkirjoista voi havaita, että ilmeisesti vaivalla pestatuista on haluttu pitää kiinni. Pestinsä unohtaneita ja karanneita palkollisia kuuluteltiin tavallisesti kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen ja löydyttyä haastettiin oikeuteen, ellei sovinto muuten syntynyt. Oikeuteen vietyjä pestautumista koskevia riitoja on parinkymmenen vuoden ajalta kymmenittäin. Heikki Martinpoika Karhe Hämeenkyröstä oli syksyllä 1721 pestannut puolikasvuisen piian Helga Yrjöntyttären Kurun Hainarista messinkisormuksella ja kaulaliinalla. Oikeus määräsi tytön lähtemään sopimuksen mukaan naapuripitäjään, vaikka kotikylässäkin olisi eräs sotilaanvaimo tarvinnut hänet lapsenvahdiksi."

 

Tuomo Koukkula. Vanhan-Ruoveden historia II. 1967

 

Sukunimistä

 

"Paikalliseen sukunimistöömme toi karjalaisten tulo melkoisen piristysruiskeen. Aluksi nimiä vierastettiin ja oudoksuttiin, mutta pian niihin korva tottui. Syntyi myös koomillisia sattumuksia, kun esim. paikkakunnalle muuttanut karjalaismies astuu paikalliseen lakimiehen toimistoon, ojentaa kätensä esittäytyäkseen ja sanoo: "Vulli". Tuomari tarttuu ojennettuun käteen ja sanoo: "Hillu."

Ammatti ja sukunimi ovat paikkakunnallamme olleet myös ihmeteltävästi sidoksissa toisiinsa. Lääkärinä on vaikuttanut Valtimo, eläinlääkärinä Härkönen, uittopäällikkönä Pölkkynen, kaupanjohtajana Markkanen, pannuhuoneen esimiehenä Helle, riistapäällikkönä Hirvelä, pappina Kalmanlehto jne.

Poikkeava nimi antaa kantajalleen myös hyvän takaportin. Tästä on humoristinen esimerkki värikkyydestä tunnettu ja F. E. Sillanpään kaskujenkin aiheina ollut Plihtarin vanha isäntä. Isännän piirtäessä puumerkkiään paperille, eräs läsnäolija ihmetteli, miksi ison talon isäntä panee puumerkin, eikä kirjoita nimeään. Kyllähän minä kirjoittaisin, mutta en tiedä kuinka PLee kirjain kirjoitetaan."

 

Meiltä kivenheitto Kolleroon. Kyröskosken kansalaisopiston perinnepiiri.