Yliluonnolliset

 

 

Noituus

 

Pihlaisten kylässä asuneen Antti Lieroisen tapaus on innostanut kirjailijoita. Lieroista pidetään esimerkiksi Juhani Ahon Panun esikuvana ja Heikki Asunta on kirjoittanut hänestä runon: "Lieran savu".

Oikeuden eteen Lieroinen joutui 1643 lähinnä kahden kuolemantapauksen johdosta, jotka olisivat tapahtuneet hänen noituudensa ansiosta. Esimerkiksi toisessa kuolemantapauksessa, jossa häntä syytettiin, muuan sotamies Yrjänä Brask oli ilkeyksissään halunut keriä Lieroisen tukan, jolloin tämä oli uhannut, ettei mies eläisi kauan. Brask olikin saanut surmansa metsässä siten, että oli epähuomiossa laukaissut oman hevosenraadon vierelle virittämänsä karhunpyyntiin tarkoitetun teräksisen asetusjousen, jonka nuoli oli tunkeutunut hänen lävitseen.

Lierosen luona kävi väkeä, jotka maksoivat hänelle hänen palveluksistaan. Lierosta pelättiin.

Lieronen oli ensin oikeuden edessä Ruovedellä. Sieltä Lieronen vietiin Hämeenkyröön. Hämeenkyröläisiltä kysyttiin, onko heillä jotain Lierosta vastaan. Kappalainen Thuro Teodorikinpoika kertoi, että Lieroinen oli käynyt 9 vuotta sitten Ikaalisissa lautamies Erkki Knuutinpoika Keisarin luona. Hämeenkyrössä vaadittiinkin selvitystä seuraavaan. Kun eräs itsellinen Kirsti Topiaantytär oli tiedustellut Lieroisilta häneltä varastettuja pellavia ja Lieronen oli uhannut saattaa varkaan kärsimään tulipalosta, ilmoittautui varas, sotamiehen leski Kaarina Blasiuksentytär  heti pelosta. Lieroinen oli silloin käskenyt hänen vaihtaa pukua jonkun kanssa. Kaarina tekikin niin Helka Matintyttären kanssa. Helka kuoli metsään joitakin kuukausia sen jälkeen. Hämeenkyrössä vaadittiin selvitystä myös Antti Yrjänänpoika Päivikäisen kuolemaan. Mies oli edellisenä talvena tavattu metsästä oman koiransa raatelemana. Lieroinen myönsi, että Päivikäinen oli ollut edellisen joulun aikaan hänen luonaan Ruovedellä ja pyytänyt häntä saattamaan vahinkoon sen, joka oli varastanut saukon hänen luokustaan, sekä sen lautamiehen, joka sotakollegion tuomion johdossa oli ollut arvioimassa hänen irtaimistoaan, joka ulosmitattiin hänen isänsä hairahduksen takia. Eräs lautamies Erkki Simonpoika Viljakkalasta olikin äskettäin kuollut pistotautiin. Lieronen vastasi syytteisiin, että on olemassa monta pahempaa noistaa kuin hän ja että monet ihmiset kuolevat ja monet talot palavat hänen jälkeensäkin, mutta tämä ei vaikuttanut käräjärahvaaseen. Kysymykseen, halusivatko hämeenkyröläiset vapauttaa Lierosen noituussyytteistä, vastasivat he ja huusivat yhdestä suusta: "Jumala varjelkoon meitä siitä!"

Seuraavaksi Lieroinen vietiin Vesilahden ylimääräisille käräjille.

Hovioikeuden päätös Lieroisen jutussa on muun hovioikeuden arkiston mukana tuhoutunut Turun palossa viime vuosisadalla. Oletetaan, että päätös on ollut langettava. Abraham Indrenius on pannut muistiin 1753, että Lieroinen olisi poltettu roviolla. Tuomioon täytäntöönpano tapahtui Ruoveden emäkirkolta sijaitsevassa saaressa, jonka nimi on vieläkin "Lieransaari".

 

Lieroisen tapaus sattui koko maata ajatellen sangen varhain. Varsinainen noitavainojen aalto oli 1650-70 -luvuilla.

 

Otteita teoksesta Niilo Söyrinki, Ville Luho, Mauno Jokipii. Vanhan-Ruoveden historia I. 1989