Yrittäjät

Paviljogissa katse kiinnittyy ”Gondolivene”-nimiseen keramiikkataideteokseen. Sen on tehnyt taiteilija Satu Syrjänen vuonna 2012. Taustalla vuonna 2014 valmistuneet jokihelmisimpukkaverhot.
Kattauksen ”puolukkametsä”-poikkiliinan suunnittelija on Sanni Poutanen. Kaitaliina on vuosimallia 2014.
Ruoka nautitaan merkkilautasilta nimeltä jokihelmi. Käsin tehdyt taidelautaset ovat tehneet keramiikkataiteilijat Aba Luostarinen ja Jari Vesterinen vuonna 2015.
Urkin piilopirtin ulkoseinässä on kuvattuna puolukkametsä neljän teoksen voimin. Ruostumattomasta teräksestä ja lasista rakennetut seinäteokset ovat kooltaan a´3m x 0,85 metriä / kpl. Vuosi 2015.
Urkin piilopirtin pihapiiriä valaisevat mm. granaatiomenavalaisimet. Yksi 400 kilon valaisin sisältää 135 suupuhallettua taidelasipalloa. Taiteilijat: Virpi Kantinkoski, Siina Levonoja, Laura Havanto, 2015
”Mustikka”-niminen granaattiomenavalaisin.
”Puolukka”-niminen granaattiomenavalaisin.
Urho Kekkosen piilopirtin saunan takkatupa.
Taiteilija Merja Haapala on toteuttanut vuonna 2013 numeroidut kahvikupit, joiden nimi on ”Rengas”.
”Naisen silmä” teos vuodelta 2011.
Aimo Okkolin lasiteos ”Hiipuva Hiillos” vuodelta 1969 hallitsee takkatuvassa.
Karahvikin on taidetta.
Takkatuvan sohvan tekstiili on Sanni Köntän vuonna 2014 suunnittelema: ”Mustikoita sohvalla”.
Paviljongin verhoissa on myös marjametsä-teema. Niissä on käytetty laserleikkaustekniikka (2015).
”Ruska”-niminen granaattiomenavalaisin.
Urkin Piilopirtin isäntä Jyrki Sasi esittelee puuhun ripustettuja marjavalaisimia. Taiteilija Tiia Tala on suupuhaltanut ne Nuutajärvellä vuonna 2015.

Yrittäjän tarinallistamisesimerkki

Urkin Piilopirtti, Hämeenkyrö


Tarinallistaessa tarinan ei tarvitse olla vain asiakkaille kerrottu tai nettisivuilta löytyvä teksti. Paras tapa kertoa tarinoita, on saada asiakas kiinnostumaan ja kysymään. Urkin Piilopirtti Hämeenkyrön Pinsiössä on täynnä inspiroivia, paikalle suunniteltuja ja tehtyjä yksityiskohtia, joista asiakkaille herää kysymyksiä. Monet taideteokset liittyvät luontoon ja metsään. Urkin Piilopirtti tarjoaa hotellimajoitusta, kokoustiloja, edustussaunan, paviljongin juhlatilaisuuksiin, ohjelmapalveluita ja tilausravintolan. 

www.urkinpiilopirtti.fi

 

Teksti ja kuvat Vilja Pylsy

 

Kauppatoimintaa

 

"Vielä 1860-70 -luvuilla Hämeenkyrön talolliset sekä viran- ja toimenhaltijat - jotka hekin olivat suurimmaksi osaksi maanviljelijöitä - ja torpparit elivät paljolti omavaraisina... Kunnassa asui kuitenkin kasvava joukko väkeä, joka ei voinut olla omavaraista jokapäiväisessä taloudessaan, vaan joutui hankkimaan ruokaa muita elämän välttämättömyyksiä vieraan palveluksessa ansaitsemillaan rahoilla, nimittäin Kyröskosken tehtaan työväki ja paljolti muukin henkilökunta sekä ympäri pitäjää asuva tilan väestö mökkiläisistä käsityöläisiin. Juuri Kyröskosken tehdaskylän syntyminen käynnisti kauppatoiminnan Hämeenkyrössä, sillä sinne keskittyivät enimmät myymälät, joiden erikoisartikkeleina olivat ruuat ja juomat. Tehdasyhdyskunta muutti koko pitäjän luonnetta 1860-70 -luvuilla, jolloin myös metsätulojen nousu suurten nälkävuosien mentyä lisäsi talollisten varallisuutta ja vauhditti siirtymistä luontaistaloudesta rahatalouteen."

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.


"Maakauppojen tarjonnasta huolimatta riitti Kyröskoskella asiakkaita torikauppiaillekin. Torikaupan alkamisajankohdasta siellä ei ole löytynyt tietoa, mutta jo vuonna 1884 toripäiviä pidettiin siellä joka lauantai. Varsinkin leipureiden tuotteilla oli kysyntää, mikä viittaa siihen, että kaikissa tehdaskylän mökeissä ei ollut leivinuunia. Leipätavaran myyjiä tuli naapuriseurakunnastakin, ja heidän joukossaan oli myös maanviljelijöitä. Torikauppa oli vuosikymmenten ajan varsin villiä ja säätelemätöntä, toripaikkakaan ei ollut määrätty, vaan kauppaa käytiin teiden varsilla, ja Hämeenkyrön kunnanisiä harmitti, etteivät muualta tulleet kauppiaat maksaneet myyntivoitoistaan Hämeenkyrön kunnalle minkäänlaisia veroja. Kuntakokous valtuuttiikin vuonna 1914 isännöitsijä Rafael Fraserin, nimismies Väinö Nyströmin ja kauppias J. F. Väinäsen laatimaan torikaupalle säännöt, ja saman vuoden lopulla kunta osti maanviljelijä Kalle Alaselta Koskenmaan palstasta Lindgrenin mökin luota n. 3 hehtaarin määräalan torialueeksi, jolle järjestettiin tieyhteys laivalaiturilta. Torin hoito annettiin vuonna 1917 valitulle torikomitealle, jonka muodostivat kauppias Väinänen, majatalon isäntä A. Sirelius ja koneenhoitaja Frans Heikkilä."

Hämeenkyrön historia III Vuodesta 1866 vuoteen 2000. Terhi Nallinmaa-Luoto ja Marja Agge.