Kunnan nimet

Viljakkala-nimen taustaa

 

...kyröläiset eivät aikaisemmin ole milloinkaan nimittäneet talojaan "ristimänimen" mukaan, vaan on talolle annettu nimet eräaikojen tapausten mukaisesti niin, että ne ovat aina lyhyitä ja kyröläisten erä- eli "pirka" historiaan viittaavia. Niinpä miltei poikkeuksettomasti on vanhan kyröläisen talon nimi enintään kuusi kirjainta käsittävä, eikä missään tapauksessa kaksijakoinen, niin suurella varmuudella, että aikaisempien talojen nimistä ei tavata yhtä ainoata kaksijakoista talonnimeä, eikä myös "la" taio "lä"-päätteisiä, paitsi perin harvoin vanhimpien torppien nimissä. Niinpä esimerkiksi verrattain nuori Viljakkala-nimi on alkuaan Viljakka - ollen se miltei ainoa vanha kyröläisen talon nimi, jossa tavataan enemmän kuin kaksi tavua tai korkeintaan kuusi kirjainta ja poikkeuksetkin tavataan ainoastaan sellaisissa vanhemmissa kylien nimissä kuin Viljakkala, Lemmakkala ja Kilvakkala sekä Inkula, ollen vanhoillakin kylillä lyhyitä nimiä, kuten Karhe, Röyhiö, Sontu jne. Ja on myös osoitettavissa, että Viljakkala-nimityskin jopa Viljakka-muodossa on alunperin ollut "Vilja", sillä Ikaalisten Viljalan kylä, joka nimensä on saanut Viljakasta, osoittaa nimen alkumuodoksi "viljan", johon on liitetty hämäläinen "la"-pääte, ollen hämäläistyminen Kyrössä niiltä ajoilta, jolloin Tuomas-piispa "istutti" hämäläisiä sotavankeja Kyrön alueelle, jolta ajalta muutamat hämäläiset nimet, kuten Vanaja, Mahnala yms. nimet. Tuomas-piispan hämäläiskylvön vuoksi on muutamiin pitäjiin, joka tullut nimien puute, kuten esim. Messukylään, sillä vanhat talollissuvut pitivät ehdottomasti kiinni vanhoista nimistä, ja kun pitäjässä ei ollut muuta eräkauden taloja kuin muutamat harvat, niin tehtiin "mäki" siitä ja "mäki tätä" "ylä sinne" ja "ala tänne", "pikku-isoja" ja "iso-pieniä", joka "mäki-, niemi-, ylä- ja ala-nimijärjestelmä ei aikaisemmin esiinny ensinkään kyröläisnimistössä, sillä ruotsalaisten "hajoita ja hallitse" hullutuksen sekoittaessa suuren osan Suomen asutuksesta, oli mm. Kyrössä jo vauraat talot rakennettuina, niin että torpat vaan useimmiten joutuivat "nimiruodille"

Viljakka, talo jonka mukaan Kyrön ensimmäinen kylä-, nykyinen Viljakkala, sai nimensä, lienee vanhimpia, vaikkakin se tähän astisten tietojen mukaan mainitaan vasta 1500-luvulta. Kustaa Vaasan toimesta talo nähtävästi jaettiin ja hävitettiin, tullen yksi osa suvusta karkoitetuksi kansantarun mukaan /TH/ Savoon toisen osan ehkä rakentaessa Kyrösjärven pohjoispäähän Heittolan kylään uuden Viljakan, myöhemmin kaksi Viljakkaa. Viljakkalan kylä mainitaan asiakirjoissa vasta v. 1540, ollen kylän nimenä siihen asti Kyrön kirkonkylä, johon Kyrön emäkirkko rakennettiin silloin kun "näkyi pakanoitten kuninkaan tähti, - ennen Tukholman kaupungin perustamista Ruotsinmaassa, - silloin kun maailmassa oli suuret mullistukset ja melskeet Ruotsin valtakunnassa. TH.

Viljakkalan väen jouduttu maanpakoon Savoon, sanotaan Kustaa kuninkaan sanonen: "Siä on ny viljakkalaisille vettä mälliä ja moota kiärtelee". TH. Viljakkala nimi esiintyy lukuisena eri puolilla Suomea, kuten Viljakkalasta asutetun Viljalan nimessä Ikaalisissa, samoin Viljakka nimessä ollen myös Ruoveden Viljakkala viljakkalalaista alkuperää. Viljakkala, Kannuksessa, Viljakkala, kylä ja saari Puulavedessä, Viljakkalan saaret, Puumalan Lietvedessä, samoin kuin iso Viljakan saari, Viljakka, Mikkelin maaseurakunnassa, jossa myös tavataan muitakin yhtäläisyyksiä kyröläisnimistöön. Muita kuin Ikaalisten ja Ruoveden Viljakkala nimityksiä ei kuitenkaan ole vielä tutkimuksilla eikä tunnetuilla kansantaruillakaan osoitettu Kyröläisiksi alkuperältään. On kyllä luonnollista, että Viljakkalasta lähteneet asukkaat nimittivät uusia Viljakkala nimiä, sillä iso ja vauras kotikylä pysyi mielessä, -sitä enempikin kun sen aikaisempi luonnollinen asema lienee ainutlaatuinenkin Suomessa, sijaiten ison kyröläisen keskusselkäveden kauniissa viljavassa ja helpostipuolustettavassa niemessä, joka samoin kuin koko Kyrösselän yhdistämä aikaisempi Kyrö, loi kyröläisille sen yhteistunnon joka vieläkin esiintyy Kyrönimen lukuisuudessa, ollen Kyrö vieläkin nimenä kolmelle pitäjälle, saavutus johon ei mikään vanhempikaan emäpitäjä ole päässyt Suomessa, -puhumattakaan muusta kyröläisnimistöstä ja Kyrö nimistä, joittein lukuisuus on ihmeteltävä.

E. N. Karhisto. Kyrön kirja.