Luonto ja maisemat

Kurussa on mahtavia kivilouhoksia, joissa on myös matkailullista potentiaalia. Kuva on otettu keväällä 2016.

Kurun valtit

 

Seitseminen on Ylöjärven vahvin matkailunähtävyys. Seitsemisen upeiden metsien lisäksi myös Kurussa on paljon matkailullisestikin merkittävää erämaa-aluetta, kulttuuria ja historiaa.

- Seitsemisen ja Kurun keskustan tulisi tukea toisiaan matkailullisesti. On paljon ihmisiä, jotka käyvät vain Seitsemisessä eivätkä tiedä Kurun keskusta mitään – ja toisin päin. Kurun opastus on Urheilutalolla, mutta jotta ulkopaikkakuntalainen löytää sinne, tarvitsee hän erillisen opastuksen, Kuru-Lehden päätoimittaja Juhani Latoniemi nauraa.

Latoniemen mukaan Seitseminen ja Kurun keskusta voitaisiin linkittää tarinoilla.

- Täällä Kurussa kultasuoni on kokonaan kaivamatta. Tätä paikkaa ei ole osattu vielä hyödyntää.

Latoniemen sanoin Suomen kasvun mahdollisuudet löytyy maaseudulta.

- Kasvukeskuksen voima on siinä, kuinka voimakas sen lievealue on. Ympäristö ylläpitää kasvukeskustakin. Tampereen vetovoimalle vahvemmasta yhteistyöstä olisi vielä paljon enemmän hyötyä esimerkiksi Hämeenkyröstä ja Ylöjärvestä.

Latoniemi listaa Kurun mahdollisuuksiksi myös suoratuotannon.

- Täällä on useita hienoja lihantuottajia ja kaikenlaista suoratuotantoa. Vilenin pariskunta on loistava esimerkki villisikoineen, strutseineen ja ylämaankarjoineen.

 

Teksti ja kuva: Vilja Pylsy

-----------------------------------------------

 

Vaikka Seitsemisen kasvu taittui, Ylöjärven matkailuvuosi oli totutun maaseutuvetoinen

 

Vuonna 2015 Ylöjärven suosituin matkailukohde oli Seitsemisen kansallispuisto. Takavuosina jopa 45 000 kävijän lukemiin yltänyt puisto houkutteli tällä kertaa äärelleen 40 800 luonnon ystävää. Kansallispuiston tulosta painoi koululaisille suunnattujen suo-opastusten loppuminen.



Ylöjärven Uutiset / Petri Karvinen. Lue tästä koko Ylöjärven Uutisten juttu.

 

Kuru - luonnostaan kaunis

 

"Kurua markkinoitiin 1990- ja 2000-luvuilla iskulauseella Kuru - luonnostaan kaunis. Kurun valttikortti matkailussa onkin aina ollut kaunis ja erämainen luonto. Kunnallispoliitikot ja virkamiehet ovat pohtineet 1970-luvulta lähtien, jolloin luontoretkeilyn suosio lähti nousuun, miten Kurun luonnon mahdollisuuksia voisi parhaiten hyödyntää. Kurun tärkeimmät matkailukohteet olivat Seitsemisen kansallispuisto ja Hevossaaren leirintäalue. Kunnallisen päätöksenteon kannalta tärkeä kysymys oli, paljonko matkailun edistämiseen kannatti sijoittaa kunnan varoja.

 

Marjo Heikkilä. Vanhan Ruoveden historia III. Kurun historia 1986-2008.

 

Ylöjärven luonto

 

Kanta-Ylöjärvellä on yli 70 pikkujärveä, 133 kilometriä rantaviivaa, biologisesti kiinnostavia soita ja korpimetsiä. Alueella on runsaasti metsiä. Lähes neljä viidesosaa niistä lasketaan kuuluvaksi tuoreisiin ja lehtomaisiin kankaisiin. Varsinaisia reheviä lehtoja on kuitenkin vähän. Ylöjärven kunnassa on viisi luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua aluetta, yhteensä puolentoista sataa hehtaaria: Pinsiön harjualue, Ahveniston harjualue, Mustalammi, osa Valkeekiven lehtoa sekä pieni lähdelehto Pinsiössä. Arvokkaiksi kohteiksi mainitaan Natura-projektin yhteydessä myös Perkonmäki ja Taaborinvuori, Hirvijärvi lintujärvenä, Korpijärven haka ja Pinsiö Matalusjoki, josta osa on Ylöjärven puolella. Maakunnallisesti arvokkaiksi on niin ikään luokiteltu muutamia kohteita, muun muassa Sammatin katajaketo ja Kaitijärven kallio.

Ylöjärvi on voimakas muuttovoittokunta. Muuton mukana on saatu myös eläimistöön lajeja, joita ennen on katseltu vain kuvista. Yksi niistä on metsäkauris. Seudun rikkaimman lintujärven, Hirvijärven, asukkeihin on jo vuosia kuulunut ruskosuohaukka. Eläimistöön, varsinkin linnustoon, on oleellisesti vaikuttanut karjan laiduntamisen väheneminen. Se on tehnyt kottaraiset ja monet muut lajit aiempaa harvinaisemmiksi.  Sama syy on myös kulttuurimaiseman puskittumiseen. Luonnon yleisilme on muuttunut ja muuttuu edelleen.

 

Otteita: Ylöjärven monimuotoinen luonto. Maalaispitäjästä puutarhakaupungiksi. Tarinoita Ylöjärveltä 2003.

 

"Varakkaat tamperelaiset alkoivat 1800-luvulla tehdä huviretkiä Näsijärvelle purjeveneillä ja pienillä höyryveneillä. Yhdistykset vuokrasivat hinaajan ja sen perään proomun, kun lähtivät lystireissulle. Retkiä tehtiin 1870-luvulla Ylöjärvellekin Näsijärven rantoja lähellä oleviin taloihin, joista vuokrattiin huoneet tanssia varten; mukana tuotiin omat eväät, sekä väkeviä, että pullo-olutta. Ylöjärven kuntakokouksessa 1874 valitettiin kaupunkilaisten aiheuttaneen haittoja: "Ylöspanevat säädyttömiä tanssia, jota seuraa tappelut, luikkaamista ja monta muuta pahuutta, kun myöskin tehdään kaikenlaista rauhattomuutta ja vahinko naapurinkin tiluksille ja paikoille aitain ja veräjäin repimisellä, vilja- ja heinämaitten tallaamisella y.m. ja että palkolliset ja muu työväki siitä johdosta viettää vielä seuraavan päivän päihtyneenä joutupäivää." Kuntakokouksissa käsiteltiin myöhemminkin kaupunkilaisten huvimatkojen kielteisiä seurauksia, sillä varomattomalla tulenkäsittelyllä aiheutettiin metsäpaloja, rikottiin aitoja ja tallattiin heinä- ja viljamaita. Paikkakuntalaisia kiellettiin vuosisadan vaihteessa sakon uhalla vuokraamasta tiloja nurkkatansseja varten, mutta sallittiin kuitenkin perhejuhlien lisäksi yleishyödyllisessä tarkoituksessa järjestetyt iltamat, mikä osoittaa, että yhdistysten retket olivat  saaneet järjestyneen muodon ja hyväksytyn aseman."

 

Helena Honka-Hallila: Ylöjärvi 1869-1994.

"Ylöjärven sijainti kaupungin naapurissa, alueen luonnonkauneus, laajat Näsijärven ranta-alueet ja lukuisat pikkujärvet houkuttelivat kesäisiä uudisasukkaita. Ylöjärven kesäasutuksen vaiheet olivat samantapaiset kuin Suomen muiden suurten kaupunkien lähialueiden. Paikkakunnan sijainti Näsijärven rannalla ja 1800-luvun lopulla alkanut höyrylaivaliikenne mahdollistivat huvila-asutuksen muodostumisen. Vuosikymmenien kuluessa kesäliikenne siirtyi vesireiteiltä maanteille ja ranta-alueille muodostui pienteiden verkosto, kun rantamökeille piti päästä autolla. Ylöjärven kesäasutuksen muodostuminen osoittaa pienessä mittakaavassa sen, miten tämä kesänviettotapa levisi eri sosiaaliryhmien piiriin ensin kaupungissa ja sitten kaupungista maaseudulle. Ylöjärven ensimmäiset kesäasukkaat olivat varakkaita kaupunkilaisia, jotka rakensivat isoja huviloita, mutta 1920- ja 1930-lukujen kuluessa huviloiden koko pieneni. Ammattityöväki alkoi rakentaa kesäasuntoja 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla, jolloin Ylöjärven kesäasuntokanta kasvoi nopeasti. Kunnassa oli 1950-luvun puolivälissä n. 700 kesähuvilaa... Ylöjärvestä tuli paikkakunta, jonka kesämaisemat tulivat tutuiksi ja läheisiksi tuhansille. Kesävieraista tuli kesäasukkaita. Haja-asutusalueilla kesäasukkaat olivat merkittävä väestölisä ja kun kesäasukkailla ei vielä ollut paljon henkilöautoja, he käyttivät paikkakunnan palveluja: kauppojen toiminta vilkastui kesällä ja vaikutti merkittävästi kauppavuoden kokonaistulokseen. Maatalojen ja kesäasukkaiden välillä oli maitotinki ja muuta yhteistyötä. Näin muodostui kesäasukkaiden ja paikallisten välille tuttavuussuhteita."

 

Helena Honka-Hallila: Ylöjärvi 1869-1994.