Maatalous

"Kuohuva Tammerkoski oli voimanlähde, jolla käytettiin aluksi myllyjä. Ensimmäinen lähialueen kannalta merkittävä tuotantolaitos kosken rannalla oli kruunun viinanpolttimo, joka rakennettiin 1778 paikalle, jolle myöhemmin rakennettiin Finlaysonin tehtaat. Lähiseudun viljelijät myivät sinne viljaa, mikä oli helpotus, sillä viljankuljetusmatkat Turkuun olivat pitkät. Polttimo ei toiminut kuitenkaan pitkään. Tampereen kaupunki perustettiin 1779, mutta sillä ei alkuaikoina ollut suurta merkitystä lähialueille; monet suuntasivat kauppamatkansa edelleen rannikon kaupunkeihin, joissa viljasta sai paremman hinnan ja kaupungista ostettavien tuotteiden tarjonta oli parempi."

 

Helena Honka-Hallila: Ylöjärvi 1869-1994.

"Ylöjärvellä suuntauduttiin 1800-luvun lopulta alkaen maataloudessa maitotalouteen. Vuonna 1950 Tampereen talousalueella vain Kurussa ja Suoniemellä oli lehmien nautayksikköjen määrä peltohehtaaria kohden suurempi kuin Ylöjärvellä. Maidontuotanto peltohehtaaria kohden oli Ylöjärveä korkeampi Kangasalla ja Nokialla. Koko  Suomen mittakaavassa Ylöjärvi oli maidontuotannossa huippuluokkaa. Ainoa ongelma oli maidon keräily, sillä paikkakunnan tiet olivat heikkokuntoisia ja routivat kesällä pahasti."

 

Helena Honka-Hallila: Ylöjärvi 1869-1994.

"Kaupungin läheisyys antoi mahdollisuuksia erilaiseen sopimusviljelyyn: esim. Keijärven Ollilassa viljeltiin 1940-luvulla sotavuosien jälkeen juurikasveja ja perunaa tamperelaisiin työmaaruokaloihin. Ylöjärvellä harjoitettiin 1950-luvun puolivälissä perunanviljelyä huomattavasti enemmän kuin Tampereen ympäristössä keskimäärin. Tunnetuin paikkakunnan perunanviljelijöistä oli Ylöjärven Pietilä, jossa oli jo 1920- ja 1930-luvulla viljelty runsaasti perunaa. Tila erikoistui 1950- ja 1960-luvulla perunanviljelyyn ja saiPeruna Pietilän liikanimen.  Perunalla oli enimmillään 34 ha, ja se kylvettiin keväällä koneella mutta poimittiin syksyllä käsin."

 

Helena Honka-Hallila: Ylöjärvi 1869-1994.

 

 

1749 pähkinäpuita Kurussa

 

"1700-luvun puolivälissä tapahtui yleisessä suhtautumisessa talonpojan arkiseen työhön muutos, joka ennen pitkää tuli vaikuttamaan talonpoikaisuuteen. Valtakunnan hallitus ja maan sivistyneistö, Suomen oppineet, alkoivat kiinnostua ennen vähäpätöisinä pidetyistä maamiehen askareista. Sisämaassa tuli erityisesti pappien tehtäväksi neuvoa kansalle uutta.

....

Vanhan Ruovedenkin papisto näyttää ajan hengen mukaisesti valppaasti seurailleen luonnonilmiöitä ja pian vakavasti kiinnostuneen arkisesta maataloudesta. Emme niinikään saa selville, miten pappien toiminta muuttui pari vuosisataa sitten, sen sijaan voimme lukea heidän muistiinpanoja mm. luonnonoikuista. Niinpä Kurun kappalainen Isak Florin pani vuonna 1749 merkille, että Kurun Riuttaskorvessa Viholan talon luona kasvoi pähkinäpensasta, mikä oli harvinaista näin pohjoisessa. Muistiinpanoissaan hän lupasi lähettää näytteen Turun tuomiokapitulille. Vuonna 1753 hän lähetti maaherran pyynnöstä Turkuun pappilastaan kissan, jolla oli neljä korvalehteä. Vuodelta 1756 taas on maininta vastasyntyneestä 6-sormisesta tytöstä"

 

Tuomo Koukkula. Vanhan-Ruoveden historia II. 1967

 

Käsityöläiset

 

Harvinaisilla erikoismiehillä saattoi vielä 1800-luvulla olla laaja toimipiiri. Vuonna 1829 kuulutettiin Kurun kirkossa: "Niille, jotka ovat puutteissa klasiruutuja heidän ickunoihinsa tehdän tämän kautta tiedoxi, että Ruoveden Storminiemen klasimästari huomenna elli maanandaina jälken puolenpäivän löyty Nygårdissa ja on hänellä myös ilman ruutuja uusia hattuja miesväelle kaupaxi, jos joku halaja osta."

Henkikirjoissa 1835 on mainittu Kurussa seuraavasti käsityöläisiä: 1 suutari, 2 seppää ja 3 räätäliä.

 

Tuomo Koukkula. Vanhan-Ruoveden historia II. 1967

 

 

Palkolliset

 

"Koska palkollisväkeä oli 1700-luvun alkupuolella niukanlaisesti tajolla ja talot verraten vähävaraisia, ei alueella juuri ollut vaaraa, että joku isäntä olisi pestannut väkeä enemmän kuin laki hänen kohdallaan salli; talollisia ei ainakaan ole tästä haastettu oikeuteen, kuten rikkomusten esiintyessä oli määrä tehdä. Sen sijaan oikeuden pöytäkirjoista voi havaita, että ilmeisesti vaivalla pestatuista on haluttu pitää kiinni. Pestinsä unohtaneita ja karanneita palkollisia kuuluteltiin tavallisesti kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen ja löydyttyä haastettiin oikeuteen, ellei sovinto muuten syntynyt. Oikeuteen vietyjä pestautumista koskevia riitoja on parinkymmenen vuoden ajalta kymmenittäin. Heikki Martinpoika Karhe Hämeenkyröstä oli syksyllä 1721 pestannut puolikasvuisen piian Helga Yrjöntyttären Kurun Hainarista messinkisormuksella ja kaulaliinalla. Oikeus määräsi tytön lähtemään sopimuksen mukaan naapuripitäjään, vaikka kotikylässäkin olisi eräs sotilaanvaimo tarvinnut hänet lapsenvahdiksi."

 

Tuomo Koukkula. Vanhan-Ruoveden historia II. 1967