Yliluonnollista

Martinin pirut

 

"Tammikuun 12. päivänä 1885 Ylöjärven Keijärvellä Martinin torpassa alkoi yön pimeydessä tapahtua kummia. Kiertokoulun opettaja ja Ylöjärven kuntakokouksen puheenjohtaja, 71-vuotias Efraim Martin, hänen 77-vuotias vaimonsa Eva sekä 13-vuotias piikatyttö Emma Lindroos tuskin uskoivat silmiään: esineet alkoivat liikkua selittämättömästi. Ovi aukeni ja sulkeutui omia aikojaan, ja kiinni olevasta kirjoituspöydän laatikosta lenteli papereita. Rappausta karisi seinistä tuvan lattialle siinä määrin, että sitä oli aamulla kannettava pois litratolkulla, paljon enemmän kuin seinistä näkyi irronneen. Kummittelu jatkui kahden viikon ajan. Tieto levisi, huhut ja kirjoittelu sanomalehdissä houkutteli tapahtumapaikalle sankoin joukoin uteliaita. Efraim Martin pakeni kodistaan. Nimismies Kasimir Liljestrand kävi Martinin talossa ja lähetti 24.1. Hämeen läänin kuvernöörille selvityksen ihmeellisistä tapahtumista. Kuvernööri käski nostaa syytteen Martineja vastaan noituudesta ja laittomasta väkijuomien myynnistä. Jälkimmainen syyte saattoi tulla siitä, että monet noituuttaa kummastelemaan tulleet ihmiset olivat vahvassa juopumustilassa.

Juttua käsiteltiin Ylöjärven käräjillä maaliskuussa 1885. Syytteet todettiin perättömiksi, mutta oikeusjutun ainutkertaiseksi anniksi jopa kansainvälisessä mittapuussa jäivät erikoisten tapahtumien silminnäkijöiden lausunnot. Vain yksi viidestätoista todistajasta ilmoitti, ettei mitään yliluonnolliseen vivahtavaakaan tapahtunut.

Kummittelua on yritetty selittää kahdella tavalla: kyseessä oli joko äärimmäisen taitava, mahdollisesti useamman kuin yhden henkilön toteuttama petos tai sitten aito, paranormaali poltergaist-ilmiö. Yhtä ja oikeaa totuutta ei ole saatu. Mystisyyttä nuoren Emma Lindroosin ympäriltä ei ainakaan hälvennä se, että hän menehtyi vain muutama kuukausi kummitusepisodin jälkeen.

Tapaus sai aikanaan huikean huomioarvon, ja se mainitaan yhä usein niin meillä kuin maailmallakin poltergaist-tapauksista puhuttaessa. Kansainvälisestikin poikkeuksellista tapauksesta eivät tee niinkään tapahtuneet ilmiöt, vaan painoarvoltaan merkittävät oikeudenkäynnin asiakirjat. Martinin kummittelu on ainut suomalainen poltergeist-ilmiö, josta on tallennettu tarkat ja kattavat silminnäkijäkertomukset."

 

Dokumentit Martinin torpassa riehuneista henkiolennoista ovat innoittaneet tutkijoita ja kirjailijoita. Kunnanjohtaja Pauli Poussu on tehnyt aiheesta kaksiosaisen kuvaelman Kunnallismies ja kummitukset, joka nähtiin Ylöjärven Saurion teatterin esityksenä. Vuonna 2002 kirjailija Juha Siltanen kirjoitti helsinkiläiselle Teatteri Takomolle aiheen pohjalta näytelmän Emma ja Pirut.

 

Tiivistelmä tekstistä: "Räyhähengillä maailmanlaajuiseen tietoisuuteen. Maalaispitäjästä puutarhakaupungiksi. Tarinoita Ylöjärveltä. 2003.

 

Haarun Matti

 

Haarun Matti oli kurulainen kansanparantaja ja selvännäkijä 1800 – 900 luvun taitteessa. Ison Haarun tilan puutarhan vahtina oli valtava käärme- rekkoolin vahtina kuten Matti sitä itse kutsui.

Kuru-Lehden päätoimittaja Juhani Latoniemi muistaa tarinan Haarun Matista hänen kasvatusisänsä Veikko Latoniemen kertomana.

- Kasvatusisäni isäni Veikko Latoniemen mukaan hänen isänsä Toivo Latoniemi meni Haarun taloon 1900 luvun alussa hakemaan apua kihtiinsä. Haarun Matti oli Toivoa ovella vastassa ja sanoi itseään esittelemättä, että sitten kun menet takaisin kotiin hae suolta se teidän lehmä kun se on kadonnut. Toivo ei edes tiennyt, että lehmä olisi kadonnut, mutta suolta se lehmä Toivon tultua kotiin, löytyi. Kuorejärven takana, Leppämäessä, Haarulla oli kuuluisa pihakuusi, jonka hän oli noitunut ja taikonut.

- Matti oli sanonut, että sitä puuta ei saa koskaan kaataa. Jos joku sen puun kaataa, hän saa päälleen kaikki ne taudit, mitä hän on siihen laittanut, oli Matti noitunut. Ilmeisesti Haarun Matti osasi käyttää hometta hyödykseen, penisiliinin tavoin, koska hän oli parantanut ihmisiä tikuilla, jossa oli ollut hometta ja jotain muutakin, ja laittanut ne tikut pihakuusen kaarnan rakoon, Latoniemi kertoo.

Haarun pihakuusi on Latoniemen mukaan korkea ja siitä on joskus katkennut tai katkaistu latva. Kuusi on haarautunut moneen osaan, mutta kuitenkin niin, että se kauempaa katsottuna näyttää yhdeltä puulta.

- Se on hurjan näköinen, kuin metsän päältä noussut jättikuusi. Ja aika kauan se puu siinä pysyi.

Ukkonen on lyönyt puuhun monta kertaa, muttei ole ollut vaikutusta. Eivät myrskyt eivätkä metsurit sitä kaataneet, mutta joku toukka siihen iski ja nyt puu tekee kuolemaa.

 

Teksti: Vilja Pylsy

Kuvia kuusesta: http://www.taivaannaula.org/2009/01/02/tietaja-matin- kuusi/

 

Tillin Ukko

 

Tillin Ukko eli Nikolai Still (1863-1948) on Länsi-Aureen yksi tunnetuimmista henkilöistä. Hän asusti Seitsemiseen suunnitellun kansallispuiston pohjoispuolella Ahvenlammen itärannalla.

Häntä pidettiin joku suurena tietäjänä, noitana tai huijarina. Hänen luokse matkattiin pitkienkin matkojen päästä. Myös Tillin Ukon isä, Juho Efraim Stilliä (1834-1910) kutsuttiin tietäjäksi. Yksi tarina siitä, miten isä sai tietäjän taitonsa, on että hän oli Turkin sodassa, josta hän oli tuonut tuliaisena isältä pojalle kulkeutuneen, maagisena esineenä toimineen, turkkilaisen pääkallon.

Tillin luo tultiin mm. silloin, kun oli tapahtunut ryöstö. Suurin osa uskomustarinoista kertoo, kuinka Tilli hankki varastetut tavarat ja rahat takaisi. Apuna kaikissa tarinoissa olivat vainajat. Juuri vainajat ovat kuuluneet tietäjien keskeisiin auttajiin. Tietäjillä on ollut valta käskeä ja komentaa kalman väkeä ja he ovat olleet samaanien tavoin riippuvaisia heistä. Vainajia on pelätty, mutta toisaalta on pyritty pitäämän heihin yhteyttä. Tietäjä on ollut tämän yhteyden luoja.

Varkauksien selvittämisen ja parannusriittien ohella Tillin yleisimpiin toimiin kuului viinasta katsominen, eli niin sanottu näkijän virka. Usein pienimmät ongelmat hoituivat niin, että asiakas sai katsoa Tillin kanssa viinasta syyn murheisiinsa. Lasin tai ns. parrunpääpullon sisältä löytyi mm. kuva varkaista, joiden niskaan kalman väki usutettiin.

Myös lemmentauteihin löytyi apua. Paikalliset ovat kertoneet, että Tilliltä sai jotain "troppia" jota piti sekoittaa halutun sulhasen ruokaan. Sulhanen tuli siitä kovin kipeäksi ja piti odottaa läheisessä piilossa, kuinka hän taisteli taudin kourissa. Sitten, kun tauti alkoi hellittää, piti ensimmäinen asia olla sen naisen kasvot, joka oli lääkkeen potilaalle syöttänyt. Näin ei potilas voinut olla rakastumatta häneen.

Myyttisten piirteiden ja mekaanisten apukeinojen lisäksi on Tillin toimissa havaittavissa myös kristillisiä vaikutteita. Joissakin tapauksissa, kuten outojen ilmestysten tai väen karkottamiseksi Tilli on käyttänyt Raamattua. Myös kirkko on ollut paikka, jossa avuksi nostetut vainajat on saatu takaisin kirkkomaahan. Saatettiin käydä myös varkauden uhriksi joutuneen kanssa vain kirkossa jututtamassa kirkkomaan väkeä, jotka sitten hoitivat pelottelemalla varkaalta rahat ja tavarat takaisin. Kirkon on sanottu olevan tietäjyyteen verrattuna ensimmäisiä järjestelmiä, joka otti hallintaansa ihmisen koko elämänpiirin. Siksi on ollut yhteisön jäsenenä tärkeä sopeutua kristilliseen järjestelmään. Vaikka tietäjyys onkin nähty kristinuskon ideologian vastustajana, on ollut ehkä sosiaalinen pakko sulauttaa tietäjäntoimiinsa myös kristillisiä piirteitä.

Silloin, kun Tilli mainitaan huijariksi kyläläisten keskuudessa, oli ilmeisin perustelu juuri hänen perimänsä korkeat maksut. Mukana Tillille mennessä tuli olla kaksi pulloa viinaa ja rahaa. Toinen pullo meni useimmiten asiakkaan ongelmien selvittämiseen. Toisen pullon kohtalo jäi mysteeriksi. Suuriin maksuihin viitaten on sanottu Tillin Ukon todenneen itsekin, että "hän ei ole köyhien ystävä".

Tillin oman kylän jäsen on kertonut seuraavaa, jonka paikallisetkin ihmiset tuntevat: "Kuudentena vuonna huomasi kertoja, että selvä petos narraus on kaikessa ainakin tältä osin. Siis asia Tillillä tapahtui näin: Tillin rouva käski lujalla äänellä kertoa mikä vaivaa. Samalla keitti takassa kahvia avun saajalle niin hitaasti, että asiakas ehti lujalla äänellä huolensa kertoa. Mutta olikin salainen kuuntelureikä kamarin ovessa missä oli noidan korva koko ajan kunnellen kun hänen rouvansa puhutti asiakastaan. Vaivat oli kerrottu niin lujalla äänellä. Tillin rouva sanoi samalla katsoen ulos sieltä jo isi tuleekin. Niin oli helppo noidan tietää kun oli kaiken kuullut viereisen huoneen oven reiästä"

Stillin perheen asettumista Länsi-Aureeseen vastustettiin kuntakokouksessa enemmistön voimalla. Tillin Ukon isän toimet tiedettiin ja pelättiin, että myös hänen lapsensa "lankeavat kunnalle rasitukseksi". Lähikunnissa Tillit tunnustettiin tietäjiksi ja sanotaan, että mitä kauemmaksi rannikolle päin mentiin, sitä oudommaksi hänen toimensa kävivät.

Nikolai oli pieni ja puhelias mies. Hän saattoi puhua niin kovaa, että naapuritkin varmasti tiesivät kaikki Tillin asiat. Hän pukeutui aina hyvin. Päässä oli usein knallihattu. Isänsä lailla hän eli lähestulkoon tietäjän toimista saamillaan tuloilla ja matkusti paljon parannustehtävissä  länsirannikkoa myöten. Hän vei tietäjän lahjansa ja lääkkeidensä reseptit hautaan. Tämä oli hänen oma tahtonsa. Näin loppui noin sata vuotta kestänyt tietäjäperinne Länsi-Aureen kylässä.

 

Tiivistelmä Katri Partasen, nyk. Gourley tutkielmasta. Kuru.

 

Tillin Ukko (Nikolai Still), jota myös kansanparantajaksi puhuttiin, asusti Seitsemiseen suunnitellun kansallispuiston pohjoispuolella Ahvenlammen itärannalla.

Usein Tillin luona kuultiin myös outoja ääniä. Muitakin käsittämättömiä asioita siellä tapahtui. Kerrankin oli Tillin luo tullut joku nainen hakemaan apua ja hänelle oli katettu kahvi kamarinista pöydälle ikkunan viereen. Yhtäkkiä oli kerma-astia lähtenyt itsekseen liikkeelle, pujotellut kahvikuppien ja muiden astioiden lomitse vieraan kauhistuneena katsellessa pöydän reunalle ja siitä alas lattialle. Kermakko oli särkynyt tuhansiksi pieniksi palasiksi, aivain kuin se olisi suurella voimalla iskeytynyt lattiaan. Tillin vävy suutari Ojanen oli kuullut tapauksesta. Suutari Ojanen seurasi muutenkin appiukkoaan. Koska Tillin kamariin ei päästetty ulkopuolisia, kairasi suutari kamarin lautaseinään reiän, josta oli hyvä kuunnella, mitä Tillin Ukko asiakkaalleen neuvoi.

Tilli oli usein matkoilla. Kotiin tullessaan hänellä oli - varsinkin vaimonsa kuoleman jälkeen - aina ensi tapanaan mennä puuliiteriin hakkaamaan halkoja tai hakemaan kaivokselta vettä. Kun hän taas kerran oli lähtenyt matkalle, kuulivat suutari Ojanen ja hänen vaimonsa liiteristä puunhakkuuta. He ihmettelivät, joko vaari matkalta niin pian palasi, mutta mennessään katsomaan he huomasivat liiterin tyhjäksi. Tapausta pidettiin tietysti heti henkimaailman juttuna.

 

....

 

1930-luvun loppupuolella Tillin Ukko oli pidätettynä kuulusteluja varten Tattarisuon murhista epäiltynä. Väitettiin hänen silponeen ruumiita taikakalujaan varten. Asialle ei koskaan löydetty todisteita, Tilli vapautettiin ja hänen maineensa puhdistettiin.

Paikalliset asukkaat eivät pitäneet Tillin Ukkoa minään noitana. He tiesivät hänen parantavan luonnon yrteillä. Uskottiin myös, että joillakin henkilöillä saattoi olla yli-inhimillisiä kykyjä, esim. pysäyttää kulo (tulen sanat) tai verenvuoto. Näitä kykyjä saattoi käyttää joko hyvään tai pahaan, mutta ei molempiin. Tillin tiedettiin aina käyttäävän ihmeellisiä kykyjään toisten auttamiseen ja siitä syystä häntä kunnioitettiin ja arvostettiin myös paikkakunnalla."

 

Tampereen seutukaavaliitto 1980. Perinnetietoutta Seitsemisestä.

 

Uskomuksia

 

Metsästykseen liittyi vielä 1900-luvulla myös taikutta, jonka avulla pyrittiin saavuttamaan paras mahdollinen metsästysonni, estämään vastoinkäymiset. 

 

Pyssyn saa hyvin tappavaksi, kun sen perässä olevan rautalevyn alle panee käärmeen pään ja metsäkanan aivot. SKS / Kuru 1933.

 

Metsän väkeä. Pekka Virtanen.

"Miten kiroista päästään? Pitää purra kuollutta käärmettä kolme kertaa perätysten, niin pääsee kiroista."

 

SKS / Kuru 1904.

 

"Jos lapset leikkivät kuusenkävyillä, tietää se kuolemaa. Jos männynkävyillä, tietää se köyhyttää."

 

SKS / Kuru 1963

 

"Jos varsi paskantaa, tietää se huonoa karjaonnea."

 

SKS / Kuru 1963.

 

"Hammassärky saadaa pois, jos otetaan ukkosen repimästä puusta kolme tikkua. Niillä kaivetaan jokaisella hammasta niin paljon, että tikkuun tulee verta. Sitten väännetään kairalla reikä metsässä kasvavaan haapaan. Tikku pannaan kairan reikään ja päälle lyödään luja tappi."

 

SKS / Viljakkala 1935

"Reumatismi paranee, jos ensin tervaa ruumiinsa ja sitten vihtoo kovassa löylyssä katajavihdalla."

 

SKS / Viljakkala 1933

 

 

Paimentamisesta

 

"Vielä 1700-luvun alkupuolella pyrittiin valvomaan, että paimenessa ei käytetty miesväkeä, koska pelättiin miesväen sekaantuvan eläimiin. Sodomiasta seurasi kuolemanrangaistus. Vuoden 1730 talvikäräjillä oli käräjärahvaalle luettu edellisvuonna annettu uusi määräys, jonka mukaan poikia paimenessa käyttäviä tultaisiin rankaisemaan 40 markan sakolla. Heti vuotta myöhemmin tuomittiin Heikki Matinpika Kauttu ja Simo Simonpoika Kurun Olkitaipaleesta mainittuun sakkoon, koska kummallakin oli ollut 12-vuotias poika paimenena, vaikka paikkakunnalla olisi saanut naisenkin paimeneksi. Kun tämän taikauskon omaisen kiellon noudattamista ei enää valvottu, tuli paimentaminen juuri köyhien töllinpoikien työksi."

 

Tuomo Koukkula. Vanhan-Ruoveden historia II. 1967